Hädän hetkellä
Kelläpä meistä ei olisi joskus sattunut hätä yllättämään kesken patikkareissun. Isompi tai pienempi. Silloin on vain kyykättävä jonkun puskan juurelle, eipä siinä mitään. Mutta jos maha on mennyt pääsisäisherkuista sekaisin eikä taskussa satu olemaan nenäliinoja??? No hei, maskejahan meillä kaikilla on nykyään mukana! Ikävä vain etteivät maskit, ainakaan kokonaan, maadu. Eikä niitä kyllä ilkeä pyyhkimisen jälkeen sellaisenaan taskuunkaan laittaa. Siinäpä sitten ovat, metsän 'koristeena'. Paskempi juttu. Mutta eväsroskien jättäminen polun varteen on ihan silkkaa välinpitämättömyyttä, maatuvat tai eivät. Tämmöinen väki saisi pysyä omalla takapihallaan ja levitellä (maatuvatkin) roskansa sinne! Näitä paska-roskajuttuja lukuunottamatta retki Euran Harolan pähkinpensaslehtoon oli ihana. Sinivuokot aloittelivat kukintaansa, pähkinäpensaat leyhyttelivät siitepölyä hedekukinnoistaan (pienet punaiset emikukinnot olivat vielä tulollaan) ja laulujoutsenet ruokailivat läheisellä pellolla