Kipeen ja kankeen reissuja

Torstaina 25. marraskuuta oli sää Satakunnassa pilvinen ja kostea, lämpötila plussan puolella. Yöllä alkoi pakastaa, mikä tiesi hyviä valokuvauskelejä kun vesipisarat eivät ehtineet haihtua ennen jäätymistä. Perjantai olikin huikaisevan kaunis pakkaspäivä eikä lämpötila ole sen koommin mennyt plussalle. Jatkuisipa tämä pakkaskausi, vähän vielä kun saataisiin lunta maan pintaan! Mutta eipä talvi näin nätisti länsirannikolle (eikä eteläiseen Suomeen) juuri koskaan tule. Välillä sataa vettä, räntää, taas välillä pakastaa, tiet ja kadut ovat liukkaita, välillä saa kahlata nilkkoja myöten loskassa. Joten nyt pitää nauttia tästä pakkasjaksosta ja kauniista, vaikkakin kovin lyhyistä päivistä. Kun Kokemäen Sääksjärvellä sijaitseva Kanninkivi jäi edellisellä reissulla näkemättä, päätin että tällä kertaa en haahuile muualla vaan suuntaan suoraan Sääkskoskelle. Sillalla kuitenkin pysähdyin ottamaan pari kuvaa paikasta jossa ainoa Sääksjärvestä pois laskeva joki, Kauvatsanjoki, saa alkunsa. Jonkun

Oma isäni on kuollut, samoin lasteni isä, eikä poikani tai vävyni ole tullut isäksi joten isänpäivään ei minun perheessäni sisälly mitään seremonioita eikä juhlintaa. Isien muistamiset jokainen hoitaa meidän perheessä omalla tavallaan.  Kun sunnuntaina harvinainen ilmiö, aurinko, suvaitsi näyttäytyä, lähdin isänpäivälounaan sijasta kameran kanssa liikkeelle. Retken kohteeksi otin Kokemäen Sääksjärven rannan tuntumasta löytyvän Kanninkiven, josta olin joskus nähnyt kuvia somessa. Aurinko paistoi matalalta, eikä yön pakkasen aikaansaama kuura ollut vielä sulanut, Kaikkialla kimmelsi ja maisema oli yhtä kultaa ja hopeaa. Oikea kuvaajan unelmakeli. Tämän tästä täytyi matkan varrella pysähtyä kuvaamaan jotain henkeäsalpaavan kaunista. Tässä tätä kauneuden yliannoksen kuvakavalkadia. Sääksjärven iltarusko oli upea. Reitin Kanninkivelle Sääksjärvelle piti olla selvä mutta jossain vaiheessa tajusin etten ole alkuunkaan siellä missä pitäisi. Jo matkan varrella osasin aika tarkkaan päätellä miss