Kipeen ja kankeen reissuja

'Honkain keskellä mökkini seisoo Suomeni soreassa salossa' sanotaan vanhassa suomalaisessa laulussa. Salomailla ja joskus ilmeisesti honkien keskellä on tämä Hongiston torppa seisonut 1800-luvulta asti. Se on kuulunut Harjavallan (tai silloisen Kokemäen) Pirkkalan kylän Kurrun tilaan. (users.utu.fi/isoi/talot/harjatorp.htm)  En tiedä milloin torppa on autioitunut mutta peltikatto ja saunarakennuksen valkoiset muovituolit kielivät siitä, että paikka on jossain muodossa ollut käytössä vielä myöhemminkin.  Muistan joskus lukeneeni Satakunnan Kansasta jutun tästä talosta mutta siitä on niin kauan, etten enää muista yksityiskohtia. Kaukana korvessa tiettömän taipaleen takana tämä torppa on joka tapauksessa sijainnut, kaukana muusta asutuksesta, kilometrien päässä lähimmästä naapurista. Nyt pihaan asti voi ajaa autolla mutta kun en tiennyt millaiseen paikkaan olin tulossa, jätin auton kauemmaksi jotta voin pikkuhiljaa hipsiä takaisinpäin, jos talosta on tehty esim kesäasunto. En mene

Sukujuuriltani ja identiteetiltäni perisatakuntalaisena ihmisenä olen melkein koko aikuisikäni surrut Satakunnan kutistumista sekä pinta-alaltaan että väestömäärältään. Sitä perisatakuntalaista mentaliteettia taitaa olla se ettei pidetä itseä kauheasti esillä, eikä ainakaan tyrkyllä.  'Jossen kelpaa ni ei sitte.'  Asenneko se on, joka estää Satakuntaa ja satakuntalaisia pitämästä puolensa kun virastoja, yliopistoja, väylämäärärahoja, virkoja ym jaetaan maakuntiin pääkaupungista käsin. Tiedä häntä, Timo Aro saattaa tietää mutta minä en. Tämmöisiä kuitenkin mietin yhtenä päivänä kun Sääksjärven itäpuolisella alueella seikkaillessani huomasin maastokartasta olevani yhtäkkiä Pirkanmaan puolella. Aikojen saatossa ovat myös Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Varsinais-Suomi haukanneet aimo paloja Satakunnasta, mutta Pirkanmaa on ollut suurin rohmu. Tai ei kai siitä voi itse maakuntaa syyttää, jos kunnat haluavat siirtää maakuntarajaansa. Mietinpä sitäkin, mitä sellaisia palve