Synkistelyä ja kimaltelua
Heinäkuisella iltakiepillä ajaessani Leineperistä Kaasmarkun kylälle päin synkät pilvet varjostivat menoani selän takana ja koko ajan odotin saavani ukkoskuuron niskaani. Mutta edessäpäin pehmoilivat valkoiset kumpupilvet ja kontrasti oli aikamoinen. Keskiseltä myllyltä alkavalta luontopolulta löysin taas itseni, vaikka piti vain myllyn liepeillä käydä ottamassa muutama kuva. Saunaankin olisi päässyt, joen keskellä sijaitseva kotasauna oli lämpiämässä. Kohteliaasti kieltäydyin tarjouksesta ja lähdin polulle (jota siis en lainkaan ollut suunnitellut kiertäväni) toivoen että selkä kestäisi parin kilometrin kävelyn. Joen vesi kimmelsi iltapäivän auringossa tuhansin timantein. Keskikesän tunnelma oli täydellinen. Tämä joen ja viereen kaivetun myllyuoman välissä kulkeva polku on keväällä lähes veden alla ja kaikista paikoista ei edes pääse ilman saappaita kulkemaan (kuten minulle kävi muutama kuukausi aiemmin). Puupeikon naama on vääntynyt irvistykseen. Kivi joen rannassa on päässyt puun