Hädän hetkellä

 Kelläpä meistä ei olisi joskus sattunut hätä yllättämään kesken patikkareissun. Isompi tai pienempi. Silloin on vain kyykättävä jonkun puskan juurelle, eipä siinä mitään. Mutta jos maha on mennyt pääsisäisherkuista sekaisin eikä taskussa satu olemaan nenäliinoja??? No hei, maskejahan meillä kaikilla on nykyään mukana! Ikävä vain etteivät maskit, ainakaan kokonaan, maadu. Eikä niitä kyllä ilkeä pyyhkimisen jälkeen sellaisenaan taskuunkaan laittaa. Siinäpä sitten ovat, metsän 'koristeena'. Paskempi juttu.

Mutta eväsroskien jättäminen polun varteen on ihan silkkaa välinpitämättömyyttä, maatuvat tai eivät. Tämmöinen väki saisi pysyä omalla takapihallaan ja levitellä (maatuvatkin) roskansa sinne!

Näitä paska-roskajuttuja lukuunottamatta retki Euran Harolan pähkinpensaslehtoon oli ihana. Sinivuokot aloittelivat kukintaansa, pähkinäpensaat leyhyttelivät siitepölyä hedekukinnoistaan (pienet punaiset emikukinnot olivat vielä tulollaan) ja laulujoutsenet ruokailivat läheisellä pellolla muutaman hanhen kanssa. Eivät kovin arkoja olleet joten sain aika läheltä seurata joutsenparin tervehdysseremoniaa kun toinen saapui reissultansa parinsa luo. 

          Oravilla ja pähkinöitä syövillä linnuilla on täällä syksyllä lokoisat oltavat.

Iltapäivän aurinko paistoi ja alkukevät antoi parastaan. Metsä oli matalalta tulevassa valossa kuin sadusta.

Luontopolku on kokonaan aidatun lammashaan sisällä ja kesäaikaan lampaat hoitavat tärkeää virkaansa aluskasvillisuuden kurissa pitäjinä. Kuusia alueelta on harvennettu yhteistyössä museoviraston kanssa (näin luin netistä) koska vapaasti kasvaessaan ne tukahduttavat pähkinäpensaat.

Pitkäperjantaina täällä käydessäni Pyhjärvi ei vielä ollut karistanut jääpeitettä yltään mutta jo toisena pääsiäispäivänä kova tuuli kasasi jäät suuriksi röykkiöiksi Säkylän puoleiselle rannalle.

Rannalle hylätystä veneestä ja kumisaappaan raadosta joku oli tehnyt tilataideteoksen.

Mahtava vanha puu joskus paikalla sijainneen asumuksen pihamaalla.