Kipeen ja kankeen reissuja

 Luin äskettäin viime vuonna kuolleen Pentti Linkolan elämänkerran (Riitta Kylänpää: Pentti Linkola, ihminen ja legenda) ja opin taas uusia asioita, sekä Linkolasta itsestään että paljon muusta. Vaikka en mitenkään voi yhtyä hänen äärimmäisen ankariin ajatuksiinsa ihmiskunnasta, kirjan luettuani ymmärrän hänen elämäänsä ja toimiansa ja periaatteitansa paremmin. Hänen omistautumistaan luonnonsuojelulle en voi kuin kunnioittaa.  Olen kyllä ollut tietoinen Luonnonperintösäätiön olemassaolosta, mutta aiemmin en tiennyt että se on Pentti Linkolan perustama ja hänen elämäntyönsä huipentuma. Tämän tiedon innoittamana etsin netistä millaisia kohteita säätiö on Satakunnasta omistukseena hankkinut / lahjoituksina saanut ja muuttanut luonnonsuojelualueiksi. Olihan niitä sentään muutama vaikka pieniä metsäplänttejä useimmat ovatkin. Eihän Satakunnasta enää mitään laajoja aarniometsiä edes löydy. Viime vuonna otin tavoitteeksi käydä mahdollisimman monella satakuntalaisella luontopolulla, ja monella

  Aloin lauanataina aamupäivällä suunnitella pientä retkeä Euran suuntaan, kun iltapäiväksi sääennuste lupasi poutaantuvaa ennen seuraavaa sadetta. Koko parituntisen reissun ajan satoi, välillä tihkua, välillä oikein kunnon sadetta, ei kuitenkaan onneksi rankkasadetta. Kamerakin otti kosteudesta itseensä ja lakkasi välillä toimimasta kun en suojannut sitä kastumiselta. Pitäisi sitä nyt vanhasta uskollisesta reissukaverista paremmin huolehtia. Mutta ei se minua silti lopullisesti hyljännyt: vähän kuivuttuaan oli taas entisellään. Mutta: taas kerran sama vanha periaate. Retkelle lähdetään, jos lähdetään, oli sää mikä tahansa. Säätiedotteiden varaan ei kannata laskea. Ja kun minä en tee yliyön retkiä, saan kuivatella itseni ja kamppeeni kotona, ei tarvitse kuivana pysymistä miettiä eikä varavaatteita haalia mukaan. Joten mitä väliä! Matkalla pysähdyin pariin paikkaan tien varteen kuvaamaan. Ohi ajavien autojen roiskiessa kuraa päälleni yritin suoriutua hommasta mahdollisimman nopeasti mut

  Kokemäen Sääksjärven ympäri pääsee melkein kokonaan ajamaan järven rantaa myötäileviä teitä pitkin, mutta järven ranta on niin tiheästi asutettua - sekä vakinaista että mökkiasutusta - että vapaasti kuljettavia rantapokuja ei juuri ole. Hyvä kun jostain kohtaa voi rantaan mennä. Kesällä ehkä jotain polkuja voisi löytyä mutta näin talvella lumien aikaan turha toivo. Ja lunta tällä seudulla muuten on vieläkin, oikein hanget korkeat nietokset! Myös pelloilla ja aukeilla paikoilla. Mistähän sekin johtuu, että heti Kullaan - Kokemäen väliselle tielle tultua lunta ei juuri enää ole. Ihan pienellä matkalla ero on huomattava. Retkeilemään lähdin Harjavallasta kohti Häyhtiönmaata ja ensimmäinen etappi oli Harjavallan ja Kokemäen rajalla oleva Pitkäjärvi. Lintutornille en tässä vaiheessa lähtenyt tarpomaan, se saa odottaa kevättä. Vesisateessa kuvasin laulujoutsenia (paikalta lähti lentoon yksi hanhikin, oliskohan ollut merihanhi kun oli niin vaalea).  Joutsenet olivat löytäneet pienen sulakoh