Synkistelyä ja kimaltelua

 

Heinäkuisella iltakiepillä ajaessani Leineperistä Kaasmarkun kylälle päin synkät pilvet varjostivat menoani selän takana ja koko ajan odotin saavani ukkoskuuron niskaani. Mutta edessäpäin pehmoilivat valkoiset kumpupilvet ja kontrasti oli aikamoinen.






Keskiseltä myllyltä alkavalta luontopolulta löysin taas itseni, vaikka piti vain myllyn liepeillä käydä ottamassa muutama kuva. Saunaankin olisi päässyt, joen keskellä sijaitseva kotasauna oli lämpiämässä. Kohteliaasti kieltäydyin tarjouksesta ja lähdin polulle (jota siis en lainkaan ollut suunnitellut kiertäväni) toivoen että selkä kestäisi parin kilometrin kävelyn.


Joen vesi kimmelsi iltapäivän auringossa tuhansin timantein. Keskikesän tunnelma oli täydellinen.




Tämä joen ja viereen kaivetun myllyuoman välissä kulkeva polku on keväällä lähes veden alla ja kaikista paikoista ei edes pääse ilman saappaita kulkemaan (kuten minulle kävi muutama kuukausi aiemmin).


Puupeikon naama on vääntynyt irvistykseen.


 Kivi joen rannassa on päässyt puun syleilyyn.


Tässä ne himpuran tuomikoit ovat sitten kuoriutuneet kiedottuaan toukkina kaikki tuomet harmaaseen tahmeaan seittiin.


Tarpeettomaksi käynyttä seittiä leijui joka paikassa kuin jotain sideharsoa.






Muutkin kasvit kuin tuomet ovat saaneet seittikuorrutuksen ja jopa maastossa törröttävät metalliosat on kiedottu toukkien harsoon.



Vanhat kiviportaat johtavat pellon reunassa veteen. Uimaportaat? Veneen rantautumispaikka?




Näkymä sillalta rehevälle joelle.




Joen etelänpuoleisella rannalla polku kulkee ensin pellon reunaa ja laskeutuu sitten joentörmää portaita pitkin alas rantaan.



Seittitakiaisesta tuli otettua monta kuvaa.












Kun luontopolun jälkeen jatkoin matkaa kohti Nakkilan Anolaa, oli näkökentässä enimmäkseen kesäisiä poutapilviä



Autiotalon pihaan poikkesin ottamaan muutaman kuvan.






Tien viereressä Anolan kartanon tiluksilla on kaunis punatiilirakennus, jota olen ennenkin kuvannut.


Ei ihan olla Nakkilan kirkon vaiheilla näissä kuvissa, vaan joen toisella puolella, peltojen takana, minne vesitorni ja kirkon torni näkyvät.





Harjavaltaa kohti kääntyessäni olivat edessä taas tummanpuhuvat sadepilvet, mutta  loppumatkallakaan en sadetta  saanut. Vasta yöllä pilvet pudottivat lastinsa näille pelloille.



Kultakoukun uimarannalle poikkesin vielä viimeiseksi ottamaan muutaman kuvan. Selkä oli kipeä ja jalat olivat kipeät päästessäni kotiin väsyneenä mutta  onnellisena kuva'saaliini' kanssa. 

 Olkoon tyytyväisiä ne, jotka ikänsä ja terveytensä puolesta pystyvät tekemään kymmenien kilometrien patikkaretkiä. Kieltämättä kadehdin heitä mutta toisaalta olen iloinen niistä lyhyistäkin kävelylenkeistä, joita vielä pystyn tekemään. Onni asuu pienissäkin asioissa kun tyytyy siihen mitä on mahdollista saada.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Uhrilähde ja orjapaasi

Rämpimistä Ahlaisten Saanteen nokassa 8.10.2020