Olen aina pitänyt syksystä, siitä marras-joulukuun synkeimmästäkin ajasta. Paitsi loskasta. Varsinkin nyt vanhemmiten olo helpottuu kun ilmat viilenevät. Ja syksy on aina minulle ollut uusien asioiden alku, tekemisen ja asioihin tarttumisen aikaa. Vaikka olen aina kesän toimettomuuden ja väliaikaisuuden tunnun jälkeen ilolla odottanut syksyä, harrastusten, sienestyksen, marjastuksen alkamista, on syksystä valokuvausharrastuksen myötä tullut entistä mieluisampi ja kiinnostavampi vuodenaika. Ensin valon muuttuminen: se on ihan erilaista kuin keväällä ja kesällä. Ja sitten tulevat värit! Värien jälkeen, kun puut ovat riisuutuneet lehdistä ja valo harmaata, saa hienoja graafisia kuvia. Sumu, hämy, värien vähyys, paljaus, pelkistyminen. Ne inspiroivat minua. Eilen lähdin pienelle metsälenkille kun iltapäivä oli jo pitkällä. Aamun sumu ei koko päivänä hälvennyt vaan muuttui päivän harmaudeksi ja kosteudeksi. Määränpääksi otin Joutsijärven Kulhan laavun. Sinne oli autotieltä lyhyt ...
