Kipeen ja kankeen reissuja

Maastokarttaa (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/ ) tutkiessani ja Kokemäen Lintukangas-nimistä Luonnonperintösäätiön metsää etsiessäni huomasin läheisen Ronkansuon laidassa pienen luontopolun, jossa ajattelin piipahtaa samalla kun käyn Lintukankaan metsässä. Suolla tuli piipahdettua mutta Lintukankaalla ei, ainakaan tällä kertaa. Näköjään onnistun arvioimaan jaksamiseni aina väärin. Ronkansuon luontopolku on vain noin kilometrin mittainen mutta monta päivää jatkunut selkäkipu asetti rajoituksia enkä suolta takaisin harjun päälle kiivettyäni jaksanut enää kuin rojahtaa auton penkille. Harjun laelta polku lasketteli mutkitellen alemmas suota kohti ja jo siinä alas kävellessäni ajattelin että tämä sama täytyy sitten suolenkin jälkeen kiivetä ylös! Alempana harjulla, etsiessäni suolle vievää polunpäätä, kävelin vähän harhaan ja tulin tällaiselle kivikummulle. Kauniita pyöreitä kivi iso mäki täynnä! Esihistorialliselta hautaröykkiöltä se ei kuitenkaan näyttänyt (enkä sella...

  Yhtenä iltapäivänä aloin maastokartasta katsella jotain lähellä olevaa kivaa iltakävelyyn sopivaa metsätietä tai -polkua ja pian sellaisen löysinkin, muutaman kilometrin päästä kotoa. Huomasin nimittäin asian jota en ennen ollut tiennyt: Harjavallan Metsäkulmalla ja sitä ympäröivillä alueilla, Helsingin pikatien lounaispuolella on pronssikautisten hautaröykkiöiden keskittymä ja onpa lähellä kivikautinen asuinpaikkakin. Siellä tosin en tällä kertaa käynyt mutta Metsäkulman Kivitielle löysin helposti. Kivitieltä pohjoisen suuntaan katsellessa näkyy nykyään viljapeltona lainehtiva, noin kolmen tuhannen vuoden takainen merenlahti ja teollisuusrakennusten ja savupiippujen takana on Kokemäenjoen Lammaistenkoski, joka nykyään on padon takia kokonaan veden alla. Se on paikka jossa pronssikaudella Kokemäenjoki laski mereen. Kahdelle kookkaalle hiidenkiukaalle johti metsäinen tie, joka on saanut nimensä siitä että tien pohjaan on otettu kiviaines hiidenkiukaista, joista toinen vielä kivien...