Hiisi vieköön

 Aloin lauanataina aamupäivällä suunnitella pientä retkeä Euran suuntaan, kun iltapäiväksi sääennuste lupasi poutaantuvaa ennen seuraavaa sadetta. Koko parituntisen reissun ajan satoi, välillä tihkua, välillä oikein kunnon sadetta, ei kuitenkaan onneksi rankkasadetta. Kamerakin otti kosteudesta itseensä ja lakkasi välillä toimimasta kun en suojannut sitä kastumiselta. Pitäisi sitä nyt vanhasta uskollisesta reissukaverista paremmin huolehtia. Mutta ei se minua silti lopullisesti hyljännyt: vähän kuivuttuaan oli taas entisellään.

Mutta: taas kerran sama vanha periaate. Retkelle lähdetään, jos lähdetään, oli sää mikä tahansa. Säätiedotteiden varaan ei kannata laskea. Ja kun minä en tee yliyön retkiä, saan kuivatella itseni ja kamppeeni kotona, ei tarvitse kuivana pysymistä miettiä eikä varavaatteita haalia mukaan. Joten mitä väliä!

Matkalla pysähdyin pariin paikkaan tien varteen kuvaamaan. Ohi ajavien autojen roiskiessa kuraa päälleni yritin suoriutua hommasta mahdollisimman nopeasti mutta silti sain vähän väliä hypätä ojan pientareelle. Muutama tihkusateen pehmentämä maisemakuva tuli tallennettua.

Eurassa on useita kohteita, jotka ovat listalla ja vielä käymättä, nyt aioin katsastaa Pyhjärven pohjoisosassa Euran Lohiluomassa sijaistsevan, lyhyehkön Hiittenkarin luontopolun. Vähän vahingossa  osuin juuri oikeaan lähtöpaikkaan, uimarannan ja venesataman kupeeseen. 

Polun alku on kivikkoista mutta ei mitenkään vaikeakulkuista joten lasten kanssakin tämä on oivallinen retkikohde. Mitään tulentekopaikaa tai penkkejä ja pöytää retkieväiden nauttimiseen ei ole (ainakaan tähän aikaan vuodesta) mutta puucee rannassa sentään on.

Polun varrella oli taulu niemeen liittyvästä tarinasta sekä viereiseen kiveen kiinnitetystä muistorististä.

Polku kulki keskellä kapenevaa soraharjannetta ja kun järvi ja rannatkin suurimmaksi osaksi olivat vielä tukevasti jäässä, pääsi niemennokan ihan viimeiselle kivelle asti kuivin jaloin. Heti niemennokassa oli jo sulaa ja kirkkaassa vedessä näkyivät Hiideltä rakennustyössä yli jääneet kivet.

Menomatkalla räpsyttelin kuvia ahkerasti mutta sitten kastunut kamera teki lakon ja takaisin kävelin ripeää tahtia, itsekin aikalailla kastuneena.

Viimeisestä kuvasta vielä 'taideversio'.

Kotona odotti ajastimella lämmitetty sauna, olin tällä kertaa osannut arvioida ajan kulun oikein.