Kipeen ja kankeen reissuja

Olin taas muutama päivä sitten metsästämässä yhtä Luonnonperintösäätiön suojelualuetta, Tapiola-nimistä, Noormarkun Poosjärven tuntumassa. Kartalta katsoen reitti oli kerrankin selvä. Vaan kuinkas kävikään, taas. Heti tien alussa oli ajokielto ja yksityistien merkki mutta en niistä perustanut vaan ajoin eteenpäin. Mutta kohta tuli eteen sulkupuomi ja sitä oli toteltava. Kartassa ei merkkiä tiesulusta ollut. Puomin edessä oli sopivasti levike autolle joten jatkoin jalkapatikassa. Pitkälle en päässyt silläkään konstilla, tien lähellä kulkeva Keskisjoki tulvi tielle asti, ei sinne ollut lenkkareilla mitään asiaa. Saappaissakin olisi ilmeisesti saanut olla pitkät varret. Joko tulen tänne uudestaan kuivempana aikana tai sitten odotan että pakkaset tekevät tehtävänsä ja pääsen jäätynyttä tien uomaa pitkin. Kun en päässyt tietä pitkin, lähdin metsään. Houkuttelevan näköinen polku pehmeiden sammalien keskellä oikein kutsui metsän peittoon.  Jos jotain Halloween-tunnelmaa olisi halunnut hak...

Lauantaina Kaasmarkusta kotiinpäin ajellessani katselin, että sen verran vielä on päivänvaloa että Pitkäjärven sillalta voisi ottaa muutaman kuvan. Aina minua kuitenkin vanhat taloröttelöt ja autioituneet pihamaat vetävät siinä määrin  puoleensa etten ohiajaessani malta olla pysähtymättä muutaman kuvan saadakseni. Niin kävi nytkin. Pitkäjärventien varressa oli kauan sitten autioitunut pihapiiri, josta asuinrakennus oli jo hävinnyt ja jäljellä enää piharakennus ja (ilmeisesti) kivinavetan rauniot. Navetan raunioilla kivien päällä kasvoi sammalta ja sammaleessa oli sateen jäljiltä ah niin ihania vesipisaroita joita kuvaan tarkentaessa meinasi mennä hermo. Jotain jäi kuitenkin muistikortille. Pitkäjärvellekin vielä ehdin ennen auringonlaskua.  Harjavallan ja Kokemäen raja kulkee keskellä Pitkäjärveä, missä tässä kohtaa matalan veden aikana on korkean kaislikon keskellä hädin tuskin kanootin mentävä väylä. Nyt samalla paikalla on laakea järvi. Joku lintu on päässyt hengestään ja j...

Aurinkoa odotettiin. Säätiedotuksessa yhdeksi päiväksi luvattiin aurinkoa, ja aurinkoa saatiin. Yhdeksi päiväksi, ja kylmän tuulen kera mutta saatiin kuitenkin. Sellaisena päivänä on pakko päästä kameran kanssa ulos. Imuroida voi kun taas sataa aamusta iltaan. Eikä pölyjä kannata pyyhkiä aurinkoisena päivänä, minun mielestäni. Mihinkään kauas en jaksanut tällä kertaa lähteä, joten kohteeksi otin yhden suosikeistani, Leineperin Ruukin ja Kaasmarkun.  Maisema oikein hehkui matalalta paistavassa syysauringossa.  Runsaiden sateiden jälkeen vettä oli joessa (Kullaanjoki, Kaasmarkunjoki, Harjunpäänjoki) runsaasti joten Ruukinkoskikin kuohui komeana ryöppynä. Ruukin jälkeen ajoin Kaasmarkun Myllykoskelle. Myllylle vievän tienpätkän tienviittana on kaunis vanha VPK:n rakennus vuodelta 1898, kuten punaisen kukon kyltistä voi lukea. Kaasmarkun Kyläyhdistyksen ylläpitämä, hienosti kunnostettu Keskinen mylly on hieno retkeilykohde. Myllykoskea ja sitä ennen olevaa Tehtaankoskea kiertää 1,...