Hukkareissu. Tai sitten ei.

Porin kaupunki tarjosi sunnuntaina 10.10. (Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä) ilmaisen tutustumisen Kellahden Säteriin kehotuksena 'Tuu kattoo Kellahdel !' Vanha (oikea?) porilainen sanoisi kyllä 'Tul kattomaa Kellahrel! ' No, ei takerruta tähän, en minäkään väitä mikään ekspertti tässä asiassa olevani, vaikka suurimman osan elämästäni olenkin asunut Porissa. Tai takerrutaanpa sen verran vielä että FB-sivusto 'Mu Pori o kaunis' ei kyllä ole mitään Porin murretta, ilmeisesti sivuston on perustanut joku nuori / nuorehko ihminen, joka ei Porin murretta osaa. Mutta olkoon.

Siispä Ahlaisten Kellahdelle. Nakkilan, Ulvilan, Suosmeren, Ruosniemen ja Hyvelän kautta pikkuteitä leppoisasti körötellen. Ei heti aamupäiväkymmeneltä, silloin ajattelin mahdollisen ruuhkan olevan pahimmillaan, joutuisi ehkä jopa jonottamaan. Kellahden vanhalla koululla ajattelin myös pistäytyä ja siihen lähelle voisi jättää auton. 

 Ja sitten: Kapealla Kellahdentiellä autojono tien varressa alkoi satoja metrejä ennen Kellahden Säteriä ja Rusthollia! Opastettu tutustuminen koski vain Säteriä, nämä kahden puolen tietä sijaitsevat tilat ovat aikoinaan olleet samaa kartanoa mutta jo 1600-luvun lopulla erotettu toisitaan Avellanin (nykyisin Säterin) kartanoon ja talonpoikaistila Rustholliin, joka aiemmin oli ratsutila. Ovet Säterin kartanoon avasi nykyinen omistaja Timo Prihti, Rosenlewin puimuritehtaan entinen toimitusjohtaja. 

Kaikki pellonpientareet, tienvarret neljään eri suuntaan, koulun parkkipaikka täynnä autoja. Vanha koulurakennus pihamaineen niin täynnä väkeä ettei parhailla joulumarkkinoillakaan! Vessassa kävin ja sitten kiireesti pois. Jos tommoisessa paikassa ei korona tartu niin ei sitten missään, maskit tai ei.

Eivät auenneet kartanon ovet minulle, en jaksanut jonotusta opastetulle kierrokselle. Jono oli varmaan 100 metriä pitkä ja kuulemma alusta loppuun asti jonotusaika 40 - 60 minuuttia. Harmitti niin maan vietävästi, mutta tiesin että polveni ei kestäisi tunnin paikoillaan seisomista joten tyydyin vain kiertelemään kartanon puistossa ja näpsimään kuvia. (En tiedä olisiko puistoon edes saanut omin päin mennä mutta eipä tullut kukaan poiskaan ajamaan.)

                                       

                                       

 Myös Rusthollista otin kuvia ja syksyisen kauniista Kellahdenjoesta.

Poispäin lähdin ajamaan Kellahdelta Lyttylään vievää tietä koska sen varrelle oli pysäköity vähemmän autoja ja ajattelin että sitä reittiä ei moni käytä. Mitä vielä, autoja tuli vastaan yhtenään. Mutta lähtiessä pysähdyin vielä ottamaan kuvan kartanosta ja löysin samalla puiston takaosaan, kartanon vanhalle hautausmaalle vievän vanhan kivisillan takorautaportteineen. Maahan tallattuna oli kieltomerkki joten puiston puolelle en mennyt ja sitä paitsi hautapaasia oli juuri yksi opastusryhmä katselemassa.

Kartanon puistossa sekä myös matkan varrella Lyttylässä tien varteen pysäthtyessäni oli kauniita kuvauskohteita. Kaikki syksyn väriloisto ei vielä ole kadonnut. Ei kyllä tarvita kuin yksi rankkasade ja myrskytuuli kun kaikki puut ja pensaat ovat paljaita. Mutta kohtahan se alkaakin, pelkistettyjen värien ja grafiikkaa muistuttavien kuvien aika. Marras. Sitä ennen vielä vähän värien ilotulitusta:

Kellahdella tuli käveltyä puolentoista tunnin verran kovassa mutta onneksi aika leudossa tuulessa ja kameran sisuksiin tallentui kivasti kuvia, joten ei tämä sittenkään ihan pas... hukkareissu ollutkaan.

Kotimatkalla pysähdyin vielä Ulvilassa, siitä seuraavassa postauksessa.