Autosamoilua

Autosamoilua välillä Pomarkku - Lavia - Ulvila

Olin luvannut lauantaina 25.7. käydä Harjavallan Seudun Taiteilijaseuran näyttelyssä Noormarkussa, Liisa Enkqvistin galleriassa. Näyttelyssä oli esillä myös ystäväni Oili Elon töitä.

Otin mukaan myös kameran, vaihtovaatteita, lenkkarit ja evästä, koska tarkoitukseni oli lähteä Pomarkusta ajelemaan pikkuteitä Lavian suuntaan, ehkä Mouhijärvelle asti jos aika riittäisi. Matkalla pysähtelisin vähän patikoimaan ja ottamaan kuvia jos kiinnostavia aiheita löytyisi. Ja löytyihän niitä, aina löytyy!

Pomarkusta lähdin ajamaan heti ensimmäistä oikealle vievää tietä, joka osoittautui Inhottujärvelle vieväksi kapeaksi mutkaiseksi soratieksi. Sopivassa paikassa pysäsin vaihtamaan vaatteita ja lenkkarit sekä puskapissalle. 

Ajaa köröttelin pikkuhiljaa, muuta liikennettä ei juuri ollut. Autioituneet talot ja pihapiirit kiinnostavat kuvauskohteina ja sellaiseen paikkaan pysähdyin nytkin jossain Pomarkun keskustan ja Mattilankulman välillä. 

***

Tulostamastani maastokartasta katsoen osasin valita oikean reitin ja tulin kuin tulinkin Inhottujärven pohjoispäähän, josta Pomarkunjoki lähtee, Riuttansalmen padolle. Siellä pysähdyin vähän kävelemään ja ottamaan kuvia.

Padon yläpuolella Inhottujärvi...

... ja alapuolella Pomarkunjoen alku.

Tämän kukan lajinmäärityksestä en ole varma, mutta ehkä on ketokeltto.

Suo-ohdake siementää.

Vähän erilainen maitohorsma.

Metsän siimeksessä oleva rakennus näytti metsänpeikon asumukselta.

Läheisessä lammessa kasvoi lumpeita.

Sarjarimpi.

***

Inhottujärven jälkeen tie seuraili Kynäsjokea ja seuraavaksi pysähdyin Kynäskosken luontopolun alkupäähän. Tämä luontopolku täytyy vielä joskus tutkia tarkemmin.

Seittitakiainen.

Keltasarvikka hehkui kirkkaana polun varressa.

Tien varrella pysähtelin useammassakin paikassa, vanhoja rakennuksia ja kukkia kuvaamassa. Monissa vanhoissa ja hylätyn näköisissä rakennuksissa on uusi peltikatto, mikä kielii siitä että niitä vielä käytetään eikä rakennuksiin ole syytä mennä sisälle, pihapiiriinkiin varovasti. (En kyllä mene rakennuksiin vaikka mitään käytön merkkejä ei olisikaan,)

Pörriäiset tykkäävät ohdakkeista, tässä kimalainen ja kimalaiskuoriainen huopaohdakkeen kimpussa.

Nokkosperhosen toukkia.

***

Harjakosken pato on Kynäsjoessa, Kynäsjärven ja Inhottujärven välissä. Veden kuohuja piti tietysti padolla kuvata.

Näkymä padon yläpuolelta Kynäsjärven suuntaan.

***

Tämmöisiä uteliaita otuksia oli tien varressa aitauksissa jossain Kairilan kulmilla.

***

Maisemia Lavian ja Tervahaudan väliltä.

Kuorsumaanjärvi.

***

Vaikka kello alkoi jo olla paljon, piti vielä pysähtyä Kullaalla Tampereentien varren levähdyspaikalla, kohdassa jossa tie ylittää Pyhäjärvenjoen.

Tämä pieni, kesällä lähes umpeen kasvanut joki yhdistyy Kullaanjokeen vähän matkan päässä Tampereentiestä.

Wikipedian ja kasvikirjan tietojen mukaan tämä kukka, rohtoraunioyrtti, kasvaa harvinaisena Etlä-Suomessa. Täällä Pyhäjärvenjoen rannalla sitä kuitenkin kasvoi, erilaisia värimuunnoksiakin löytyi.

Karhunputki kukkii nyt upeana.

***

Kaasmarkussakin piti vielä pysähtyä.

Viime päivien kovien sateiden takia traktorinmunat lähtevät kohta uimaan.

Loppukesän kaunokaisen, pietaryrtin kukinta on alkanut. Kesän päättymisen merkkejä.

Huopaohdake siementää.

Lähdin Noormarkusta kolmen paikkeilla ja olin kotona yhdeksältä. Jalat oli kipeinä, käveltyä tuli aika paljon matkan varrella. Loppuilta TV:n ääressä nauhotettuja uutisia ja Vera Stanhopea katsellen.