Vuojoella ei kylläkään puhuta kummituksista vaan haamuista, ja niitä riittää: on keittiössä touhuava emäntä, leikkiviä lapsia ja puiston jylhällä kuusikujalla käyskentelee tilan entinen pehtoori. En taida edes muistaa kaikkia joista olen lukenut ja kartanon esittelyissä kuullut. Tavarahissi kulkee itsekseen, vesihanat alkavat lirua itsekseen, valot syttyvät ja sammuvat itsekseen, kuuluu askelia, ovien kolinaa, itkua, lasten ääniä, 'ghostbustersien' laitteet rätisevät vimmatusti tietyissä paikoissa. Hui! Minä olin päivänvalossa puistossa käyskentelemässä mutta silti jylhä kuusikuja tuntui hyvin kummituksia kutsuvalta. Kuuset ovat kertoman mukaan yli kaksisataa vuotta vanhoja ja taimet on tuotu Venäjältä. Kuusikujalla lähes kaikki puut ovat tallella ja tunnelma todella kunnioitusta herättävä. Kirkkaassa (marraskuuksi harvinaisen kirkkaassa) päivänvalossakin puiston hämyinen tunnelma oli erikoinen. Polun päässä oli vanha, ruostunut huvimaja ja huvimajalta lähtevää polkua pitkin ...
Kokemäellä, lähellä maatalousoppilaitosta (oikeammin Huittisten ammatti-ja yrittäjäopiston Kokemäen oppilaitos), on metsäpläntti, josta on vain kivenheiton matka Orjapaaden kallioille. Molempiin olin suunnitellut retkeä jo pitemmän aikaa, Orjapaadelle siellä olevan pronssikautisen kiviröykkiöhaudan ja metsään siellä olevan vanhan uhrilähteen takia. Marraskuisena päivänä, sadekuurojen lomassa, lähdin katsomaan mistä näihin paikkoihin sopiva reitti löytyisi. Maastokartalla näytti siltä, että kaikki tiet päättyivät talojen pihoihin ja ainoa kulkureitti olisi maatalousoppilaitoksen piha-alueen poikki ja rakennusten välistä metsän reunaan ja sieltä polulle. Pysäköin autoni niin metsän reunaan kuin mahdollista, ettei se olisi kenenkään tiellä (ja ettei kukaan alkaisi ihmetellä että mikäs auto se täällä on parkissa?). Aikaisemmassa blogikirjoituksessani Sääksmäen ympäriajo (14.3.2021) oli netistä löytmiäni tietoja Orjapaadesta ja uhrilähteestä: Orjapaadenkalliot on asuttu jo esih...
Kokemäen Sääksjärven ympäri pääsee melkein kokonaan ajamaan järven rantaa myötäileviä teitä pitkin, mutta järven ranta on niin tiheästi asutettua - sekä vakinaista että mökkiasutusta - että vapaasti kuljettavia rantapokuja ei juuri ole. Hyvä kun jostain kohtaa voi rantaan mennä. Kesällä ehkä jotain polkuja voisi löytyä mutta näin talvella lumien aikaan turha toivo. Ja lunta tällä seudulla muuten on vieläkin, oikein hanget korkeat nietokset! Myös pelloilla ja aukeilla paikoilla. Mistähän sekin johtuu, että heti Kullaan - Kokemäen väliselle tielle tultua lunta ei juuri enää ole. Ihan pienellä matkalla ero on huomattava. Retkeilemään lähdin Harjavallasta kohti Häyhtiönmaata ja ensimmäinen etappi oli Harjavallan ja Kokemäen rajalla oleva Pitkäjärvi. Lintutornille en tässä vaiheessa lähtenyt tarpomaan, se saa odottaa kevättä. Vesisateessa kuvasin laulujoutsenia (paikalta lähti lentoon yksi hanhikin, oliskohan ollut merihanhi kun oli niin vaalea). Joutsenet olivat löytäneet piene...
Kommentit
Lähetä kommentti