Kokemäellä, lähellä maatalousoppilaitosta (oikeammin Huittisten ammatti-ja yrittäjäopiston Kokemäen oppilaitos), on metsäpläntti, josta on vain kivenheiton matka Orjapaaden kallioille. Molempiin olin suunnitellut retkeä jo pitemmän aikaa, Orjapaadelle siellä olevan pronssikautisen kiviröykkiöhaudan ja metsään siellä olevan vanhan uhrilähteen takia. Marraskuisena päivänä, sadekuurojen lomassa, lähdin katsomaan mistä näihin paikkoihin sopiva reitti löytyisi. Maastokartalla näytti siltä, että kaikki tiet päättyivät talojen pihoihin ja ainoa kulkureitti olisi maatalousoppilaitoksen piha-alueen poikki ja rakennusten välistä metsän reunaan ja sieltä polulle. Pysäköin autoni niin metsän reunaan kuin mahdollista, ettei se olisi kenenkään tiellä (ja ettei kukaan alkaisi ihmetellä että mikäs auto se täällä on parkissa?). Aikaisemmassa blogikirjoituksessani Sääksmäen ympäriajo (14.3.2021) oli netistä löytmiäni tietoja Orjapaadesta ja uhrilähteestä: Orjapaadenkalliot on asuttu jo esih...
Kokemäen Sääksjärven ympäri pääsee melkein kokonaan ajamaan järven rantaa myötäileviä teitä pitkin, mutta järven ranta on niin tiheästi asutettua - sekä vakinaista että mökkiasutusta - että vapaasti kuljettavia rantapokuja ei juuri ole. Hyvä kun jostain kohtaa voi rantaan mennä. Kesällä ehkä jotain polkuja voisi löytyä mutta näin talvella lumien aikaan turha toivo. Ja lunta tällä seudulla muuten on vieläkin, oikein hanget korkeat nietokset! Myös pelloilla ja aukeilla paikoilla. Mistähän sekin johtuu, että heti Kullaan - Kokemäen väliselle tielle tultua lunta ei juuri enää ole. Ihan pienellä matkalla ero on huomattava. Retkeilemään lähdin Harjavallasta kohti Häyhtiönmaata ja ensimmäinen etappi oli Harjavallan ja Kokemäen rajalla oleva Pitkäjärvi. Lintutornille en tässä vaiheessa lähtenyt tarpomaan, se saa odottaa kevättä. Vesisateessa kuvasin laulujoutsenia (paikalta lähti lentoon yksi hanhikin, oliskohan ollut merihanhi kun oli niin vaalea). Joutsenet olivat löytäneet piene...
Virtsan pidätyksen vaikeudet ovat iäkkäämmillä naisihmisillä tavallisia, varsinkin suuren riemastuksen tai peljästyksen hetkellä saattaa pissan liraus tulla pöksyyn. Siitä on kokemusta itse kullakin, ja niin oli myös Lavian velholla joka kansan tarinan mukaan paikallisella vuorella pissasi housuunsa pirun vihaa pelästyttyään. Siellä se velhon pissa sitten liruu edelleenkin, ja ylängön soista, ojista ja lammikoista vedet kerättyään putoaa kalliorinnettä alas viereiseen Lavijärveen. Putouksen on kansa ristinyt tarinan mukaan Velhonvituksi. Siinä on vettä vain keväällä lumien sulaessa ja runsaiden sateiden aikaan ja talvella Velhonvittu on komea jääputous. Putous on reilun kilometrin päässä Lavian kirkolta Suodenniemelle päin, ihan tien vieressä. Kummallakin puolella tietä on levike autoille mutta vesiputouksen ihaileminen läheltä voi volla vaarallista, tie on kapea ja vilkkaasti liikennöity eivätkä autoilijat pahemmin vauhtiaan tunnu hiljentelevän. Lavian kaunis puukirkko 1800-luvulta. ...
Kommentit
Lähetä kommentti