Kameraa ulkoiluttamassa

 

Pystyn kävelemään korkeintaan 5 km samoilla jaloilla, silloinkin pitää välillä huilata. Ja Buranaa pitää olla saatavilla, viimeistään kotona. Niveltulehdus vaivaa ja yleiskunto on heikko, ikääkin on. Kuntoilu ei nappaa, ei ainkaan uinti eikä sauvakävely. No, sauvakävely onnistuu joskus, yleensä kun on pimeää eikä kukaan näe. Pyöräily ei onnistu huimauksen takia.

 Mutta liikkeelle pitäisi päästä, mieluummin metsään tai meren rannalle. Tarvitsen jonkun syyn liikkeelle lähtöön. Joskus aikoinaan kaksi koiraa pitivät huolen päivittäisestä liikkeelle lähdöstä, mutta kun ne kymmenisen vuotta sitten kuolivat, tarvitsin jonkun muun yllykkeen. Keksin elvyttää nuoruusvuosieni harrastuksen, valokuvauksen. Sitä vartenhan täytyy avata ulko-ovi ja ruveta panemaan tossua toisen eteen, jos haluaa löytää jotain kuvattavaa.

 Siispä: En lähde lenkkeilemään vaan kerron kameralleni, että nyt mennään ottamaan merenrantakuvia tai poiketaanpas kosken vartta kulkevalla luontopolulla kun on niin kaunis ilmakin. Kohteeseen mennään kyllä autolla, ei kovin ekologista mutta minulle ainoa mahdollisuus. Kotiin tullessa on kameran muistikortti täynnä, nilkat ja polvet kipeinä ja on tullut ihan huomaamatta käveltyä useampi kilometri.

 Tätä hommaa on nyt jatkunut kuutisen vuotta ja kuvia kertynyt tuhansittain. Kaikkia en viitsi Facebookiinkaan laittaa, vaikka monet kaverit siellä niistä kovasti tykkäävätkin. Rajansa kaikella, heidän tykkäystensä koettelemisellakin.

 Onneksi kotikuntani Ulvilan ympäristössä on runsaasti mukavia lyhyehköjä luontopolkuja ja muita lenkkejä, tai sitten vain lähden kulkemaan metsäpolkua ja sopivan matkan päästä palaan omia jälkiäni takaisin. Kännykän ja siinä olevan paikannussovelluksen pidän aina visusti mukana, minä kun onnistun eksymään melkein lähpuistoonkin. Vielä olen joka paikasta löytänyt takaisin ihmisten ilmoille. Eikä siinä mitään, jos valkeat luuni joskus löytyvät nojaamasta sammaleisen kiven kylkeen. Hyvä niin.

 

 Kamerani on Canon EOS 700D ja siinä on 18-135 mm:n objektiivi. Se on samanlainen kuin omistajansakin: loppuun käytetty, temppuilee vanhuuttaan, tehot heikkoja ja varusteet olemattomat. Pitäisi vaihtaa uuteen ja tehokkaampaan. Kamera siis.

Yksi viimeisimpiä kuviani eiliseltä illalta.  Paikallaan pysyvät luontokohteet ovat minun juttuni. Ei kamera eikä kärsivällisyys riitä esim lintukuviin. Ihmisiä en juuri kuvaa kun en kehtaa vaivata. Vanhoista rakennuksista tykkään myös, ne ovat kärsivällisiä kuvauskohteita.