Ulvila - Kullaa - Noormarkku - Pomarkku - Siikainen - Merikarvia - Ahlainen - Lampaluoto - Ulvila 30.6.2020

Olin helteen takia viikon pysytellyt sisätiloissa mahdollisimman vähällä rasituksella (lue:

hikoilulla) ja persaus alkoi jo puutua kirja kädessä sohvan nurkassa istumisesta. Olin luvannut itselleni (ja kameralle) että kunhan helle hellittää niin sitten retkeillään. Kesäkuun viimeisenä päivänä pakotin itseni liikkeelle. Katselin kartasta sopivaa reittiä pikkuteitä pitkin ajellen ja niin että matkan varrella voisi myös kävellä ja löytää mukavia kuvauskohteita. Ulvila - Kullaa - Noormarkku - Pomarkku, mahdollisesti myös Merikarvia - Ahlainen, ja Lampaluodon kautta kotiin. Varasin kuitenkin itselleni option lyhyemmästä reitistä jos väsy yllättää.

 

Kullaan 1767 valmistunut puukirkko

                                                              

                                     

                                                        

                     

Joutsijärvestä lähtevä Kullaanjoki (joen osat on nimetty niiden kylien mukaan joiden läpi se virtaa) oli kesäisen rauhallinen, ei tietoakaan menneen kevään vesimassoista.

                                                        Kirkon vieressä olevalla niityllä hoitivat tehtäviään 'kirkkoväärtit'. Uteliaita olivat mutta karitsat pidettiin kaukana aidasta.

Tien varren lato Paluksella erottui hauskasti vihreästä maisemasta värikontrastiensa ansiosta. Viereisellä niityllä kurkiperhe oli ruokailemassa mutta kuvaa niistä en saanut, objektiivi ei riittänyt niin kauas että olisi kannattanut yrittää.

Tätä kukkaa, ruusuruohoa, olen aiemmin nähnyt vain Itä-Suomessa, ja nyt täällä Paluksella niitä oli muutama tien poskessa.

Autioiksi jääneet vanhat talot ja pihapiirit kiehtovat minua erityisesti. Aika usein vain käy niin että autioksi luulemassani talossa näkyykin käyttämisen merkkejä enkä silloin mene pihapiiriin kuvaamaan. Tässäkin talossa Harjakankaalla oli hiljattain käyty, sen näki tallaantuneesta ruohosta mutta kukaan ei talossa ilmeisesti asunut. Meikäläisiä uteliaita riittää, ja ehkä nuoriso viettää tämmöisissä paikoissa aikaansa, mene ja tiedä. Rappioromantiikkaa oli yllin kyllin. Mitähän sisältä olisi löytynyt? Sisään näihin taloihin en mene vaikka ovi olisi apposen auki, mutta mielikuvituksen annan laukata.

                                                                      

                                                                          

Ahlströmin Ruukin rakennukset ovat kauniita ja huolella restauroituja.

Pomarkun kirkko on vuodelta 1802.

Eihän minulla ole kotiintuloaikoja ja vaikka alkoi olla jo iltauutisten aika, Pomarkussa päätin vielä jatkaa matkaa Merikarvialle ja sieltä Ahlaisten ja Lampaluodon kautta kotiin.

Siikaisten Saarikoskella oli tien vieressä tämä aikapäiviä sitten asumattomaksi jäänyt rakennus. Pihapiiristä ei enää ollut mitään jäljellä mutta hirret olivat edelleen kauniita.

Siikaisten Leväsjoki.

Pelto-ohdakkeet kukkivat kauniisti.

Merikarvian Peipussa on ihan tien vieressä valtava kukkaketo. Vielä illalla kymmenen aikaan mehiläiset ja muut pörriäiset surisivat ja tuoksu oli huumaava.

(Korjaus: Taitaa olla jo Köörtilää tämä niitty.)

Pilvisen harmaan päivän jälkeen aurinko alkoi illalla kuultaa pilvien läpi.

Ahlaisten pohjajoki.

Ahlaisten kk.

Näkymät Oodeen ja Revaskeri silloilta auringon juuri laskettua.

Idässä näkyivät Ahlaisten Lampin tuulivoimala ja lähestyvän ukonilman pilvet. Tullessani kotiin puolen yön aikaan sade oli juuri alkamassa ja pilvissä salamoi.