Ahlaisten Sahakoskella 16.10.2020

 Ahlaisten Sahakoskella piti käydä samalla reissulla kuin Lyttylän Pirunpesällä mutta en jaksanut ennen kuin muutaman päivän päästä. Syyspäivä oli kaunis ja niin oli vanhan sahan koskikin. Mitään lenkkipolkuja ei alueelta löytynyt ja 'Yksityisalue'-kylttejä oli joka puolella joten patikoiminen jäi vähiin. Mutta kuvia tietysti otin, niin koskesta kuin vanhan rapistuneen sahan ja voimalaitoksen rakennuksista.


























Jollakulla on kesämökki kauniilla paikalla mutta miten kosken pauhua jaksaa vuodesta toiseen kuunnella. Tuulen ja aaltojen ääni on ihan eri juttu, se kun vaihtelee. Kosken ääni on kova ja aina samanlainen.


Peittoon tuulipuiston myllyt ovat ihan Meri-Porin tien vieressä.




Kellahdella pysähdyin vanhan autioituneen talon pihapiiriin. Siihen minut pysäytti navetan nurkalla ollut vanha, talven tuloon valmistautuva vaahtera. Tällaisissa pihoissa mietin aina millaista väkeä talossa on elänyt, millaista elämää siellä on vietetty. Ja mietin sitä hetkeä kun talon ovi pannaan viimeistä kertaa kiinni, askareet jäävät kesken ja talo kylmenee. Mietin myös niitä vuosia kun piha kasvaa umpeen, vandaalit rikkovat ikkunat ja kaikki hiljalleen rapistuu. Uuden näköiset peltikatot ja lukot ovissa kuitenkin kertovat siitä että rakennuksia on vielä autioitumisen jälkeenkin huollettu ja mahdollisesti käytettykin. Jos näyttää siltä että rakennukset ovat edelleen käytössä, en mene pihapiiriin. Taloihin sisälle en mene koskaan.







































































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Uhrilähde ja orjapaasi

Rämpimistä Ahlaisten Saanteen nokassa 8.10.2020