Aamulla sää oli suttuisen harmaa mutta koska säätiedotus oli luvannut ainakin osittain aurinkoista, pysyin edellispäivän suunnitelmassani ja tutkin kartasta Lyttylän Pirunpesän sijainnin ja lähdin matkaan.
Lyttylän peltoaukeilla satoi vielä tihkua.
Auto piti jättää kapean Lyttyläntien varteen koska Pirunpesälle mentiin maatilan pihapiirin läpi, yksityistietä pitkin. Metsänreunassa oli opastus.
Metsässä oli useita vetisiä kohtia jotka piti kiertää tai hypätä yli. Muuten polku oli helppokulkuista.
Metsänpohja ja puut sekä pensaat olivat sateiden jäljiltä märkiä. Niinpä minulla oli heti alkumatkasta litimärkinä sekä kengät että housunlahkeet.
Suurimman ojan yli sentään oli tehty silta. Sillan jälkeen polku haarautui kahdeksi samannäköiseksi poluksi ja koska en vaivautunut kartasta katsomaan, valitsin tietysti väärän polun. Oikealle menevä polku olisi ihan pienen matkan päästä vienyt kohteeseen mutta valitsemallani vasemmalle suuntaavalla polulla tulin hetken päästä pellon laitaan ja polku sukelsi armottoman sankkaan, korkeaan heinikkoon ja vattupusikkoon. Siellä sitten rämmin tovin märässä ryteikössä.
Tämmöisen härdellin kohdalla polku kääntyi metsään. Mikä lie? Eikä niin kaunista luontokohdetta taida Suomenmaassa olla ettei sinne joku olisi raahannut ja jättänyt jotain rojua!
Näillä paikkeilla luulin jo Pirunpesän louhikon alkavan mutta mitä vielä! Metsäpolkua oli vielä kuljettava jonkun matkaa ja oikeaan paikkaan tulin puolivahingossa kun jälleen kerran lähdin kiertämään vetistä kohtaa.
Sadepisarat ja aurinko yhdessä loivat metsään taianomaisen tunnelman. Oli ihana kulkea ja helppo hengittää.
Nämä taitavat olla sen pirun kynnet.
Pirunpesän louhikko muodostaa 70m pitkän luolan (Suomen kolmanneksi pisin) ja on muodostunut jääkaudella valtavan siirtolohkareen murruttua pienempiin osiin. Itse luolaan en edes harkinnut kiipeäväni,en mörköjen pelosta vaan huonojen jalkojen ja huonon kunnon takia. Eikä sadesäällä liukkailla lohkareilla kiipeily parempijalkaisillekaan ole turvallista. Vuonna 2016 luolassa on tapahtunut paha onnettomuuskin.
Sairaan kauniit vaahteranlehdet. Laikut aiheuttaa joku sienitauti.
Vanha rakennus Kellahdella. En malttanut olla pysähtymättä. Nämä tämmöiset täytyy aina saada kuvata.Peittoon vipperät. Ainakaan nyt ei näkynyt yhtään rikkinäistä.
Ruskamaisemia Kellahdella.
Kommentit
Lähetä kommentti