Tervalammen luontopolkua etsimässä 23.10.2020

 Koska olen ottanut tavoitteeksi käydä mahdollisimman monella Satakunnan alueen luontopolulla tämän vuoden aikana, enkä syyslomaviikon takia halunnut mennä mihinkään suosittuun, ihmisiä vilisevään lähikohteeseen, katselin Satakunnan luontoliikkujien ja Outdoors Satakunnan sivuilta sopivia paikkoja. Ylinen Tervalammi Lassilassa näytti olevan sellainen. Lähdin kuitenkin sen verran myöhään liikkeelle ja haahuilin Paavolankorven metsäteillä niin pitkään, että ilta alkoi jo olla lähellä kun viimein löysin luontopolun alkukohdan. Tervalammelle olisi ollut kohtuullinen kävelymatka mutta em syistä en kävellyt kovin pitkälle. Toisen kerran sitten. Menomatkalla halusin vähän katsastaa Joutsijärven takamaaston metsäteitä. Rengasreitti (sisältäen haahuilut) oli 110 km: Kaasmarkuntie (jatkuen Ruukintienä) - Tamperren pikatietä pätkä - Laviantie - Kuusistontie - Palomäentie - Pikatie (!) - Myöntäjäntie - Laviantie - Kairilantie - Paavolankorventie - Tervalammentie.

Kuusistontien jälkeen polku sen kun kapeni, Pikatie (nimi annettu ilmeisesti kieli poskessa) oli hädin tuskin kärrytieksi noteerattava, joten ykkösvaihteella jurruttaen sai ajolinjat katsoa hyvin tarkkaan, ettei ajanut arvaamattoman syvään vesilammikkoon eikä kivenmurikat keskellä tietä ottaneet alapohjaan kiinni. mutta siitä selvittiin ja heti ensimmäisen kesäasunnon kohdalla tie parani huomattavasti vaikka leveyttä oli juuri ja juuri auton verran. Mutta minähän tunnetusti menen kaikkiin semmoisiin paikkoihin mihin ei pitäisi mennä. Koskaan en silti ole tarvinnut hinaus- tai muuta apua enkä koskaan mihinkään metsäteille eksynyt (en edes ennen Google Maps-aikaa!).

 Paluumatka Laviantietä Harjakankaalle ja sieltä Paluksen ja Kullaan kirkon kautta Leineperiin ja Ulvilaan.

Joutsijärven takaisen maaston jylhää kivikkoa.

Auringosta alkoi jossain vaiheessa näkyä häivähdys sadepilvien takaa.

Tässä kohtaa 'Pikatie' oli kohtuullisen ajokelpoinen.

Pikatien varrelta löytyi myös syvänvihreän sammalmetsän keskeltä kaunis luonnonpuro, joka ilmeisesti laski läheiseen Vaskunnevaan.

Ja sammalten keskellä tuoreita, napakoita kanttarelleja!

                                                                                                                                                      Lassilanjoki. 

Pelloilla näkyi valkohäntäkauriita, näin myös hirven ja metsäpeuran, kaikki onneksi pysyivät pois tieltä minua säikyttämästä.

Lassilan kirkko ja hautuumaan vanhoja hautaristejä. Kirkon kulmalta lähti tie Paavolankorpeen.

Aarteita metsien kätköissä. Ei vissiin ihan tänä vuonna katsastettuja.

Tästä lähtee polku Yliselle Tervalammille, löytyi vihdoin kun osasin katsoa karttaa oikein.

                                                                             

                                                                                      Rousunjärvi.

Kotimatkalla lämpötila laski nollaan tai asteen verran pakkasen puolella ja nostatti paikoin usvaa. Onneksi sateen jäljiltä tie oli vähän ennättänyt kuivua ettei ollut liukasta.

Kuun puolikaskin ehti nousta ennenkuin pääsin kotiin.