Ahlaisten Pullerontie - pala keskiajan historiaa

 Ajatus käydä katsomassa Ahlaisten Kitukoskea ei johtunut siitä että paikkaan vei Ahlaisten ja koko Porin hauskimman niminen tie - Pullerontie - eikä edes siitä että kyseinen tie on osa vanhaa keskiaikaista ratsu- ja postitietä. Tämä vanha postireitti lähti Turusta ja Satakuntaan tultuaan kulki Raumalta Eurajoen kautta Paneliaan, sieltä Nakkilaan, Ulvilaan, Noormarkkuun ja Ahlaisiin. Ahlaisissa tie kääntyi kulkemaan rantaviivaa myötäillen aina Tornioon asti (ja sieltä edelleen alas Ruotsin rannikkoa Tukholmaan).  Lähde: Turun yliopiston kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen julkaisu XV vuodelta 2009: Pohjanlahden rantatie. Ratsupolusta rannikon matkailutieksi.   Julkaisu löytyy osoitteesta https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/46931/pohjanlahden_rantatie.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Kitukosken olin joskus aikaisemmin katsonut kartalta mutta en jostain syystä ollut vielä siellä käynyt. Pullerontiestä en tiennyt tässä vaiheessa mitään, vasta kun hauskan nimen nähtyäni yritin ottaa selvää mistä tämmöinen Ahlaisten Ylikylän Pullero on nimensä saanut. No, sitä tietoa en löytänyt mutta edellä mainitun Turun Yliopiston julkaisun löysin. Todella kiinnostava julkaisu joka täytyy lukea joskus kokonaan ja huolellisesti. Mm sellaisen tiedon nopealla selailulla sain selville että erää sukulaiseni mailla Nakkilassa on yksi harvoista vanhoista säilyneistä kivisilloista tämän reitin varrella.

Pohjajoen Kitukoski ja pian sen jälkeen alavirralla kohiseva Hevoskoski olivat kauniita harmaana marraskuun päivänäkin. Kuoppaista Pullerontietä kolmisen kilometriä autolla töyssyteltyäni tulin Kitukosken leiripaikalle ja siellä jonkun matkaa kävelin metsäpolkua joen vartta pitkin. Myös Hevoskoskella pysähdyin  kosken partaalle kävelemään pariin otteeseen.

Paluumatkalla otin kuvia Ahlaisten vanhoista rakennuksista.



Pullerontien varrella yhdessä kohdassa kaikki puut - havupuut, lehtipuut, kasvavat puut, kuolleet puut - olivat paksun naavan peitossa. Vähän matkan päässä naavasta ei ollut tietoakaan. ???












































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Kuva
  Vuojoella ei kylläkään puhuta kummituksista vaan haamuista, ja niitä riittää: on keittiössä touhuava emäntä, leikkiviä lapsia ja puiston jylhällä kuusikujalla käyskentelee tilan entinen pehtoori. En taida edes muistaa kaikkia joista olen lukenut ja kartanon esittelyissä kuullut. Tavarahissi kulkee itsekseen, vesihanat alkavat lirua itsekseen, valot syttyvät ja sammuvat itsekseen, kuuluu askelia, ovien kolinaa, itkua, lasten ääniä, 'ghostbustersien' laitteet rätisevät vimmatusti tietyissä paikoissa. Hui! Minä olin päivänvalossa puistossa käyskentelemässä mutta silti jylhä kuusikuja tuntui hyvin kummituksia kutsuvalta. Kuuset ovat kertoman mukaan yli kaksisataa vuotta vanhoja ja taimet on tuotu Venäjältä. Kuusikujalla lähes kaikki puut ovat tallella ja tunnelma todella kunnioitusta herättävä. Kirkkaassa (marraskuuksi harvinaisen kirkkaassa) päivänvalossakin puiston hämyinen tunnelma oli erikoinen. Polun päässä oli vanha, ruostunut huvimaja ja huvimajalta lähtevää polkua pitkin
Read more »

Uhrilähde ja orjapaasi

Kuva
Kokemäellä, lähellä maatalousoppilaitosta (oikeammin Huittisten ammatti-ja yrittäjäopiston Kokemäen oppilaitos), on metsäpläntti, josta on vain kivenheiton matka Orjapaaden kallioille. Molempiin olin suunnitellut retkeä jo pitemmän aikaa, Orjapaadelle siellä olevan pronssikautisen kiviröykkiöhaudan ja metsään siellä olevan vanhan uhrilähteen takia.  Marraskuisena päivänä, sadekuurojen lomassa, lähdin katsomaan mistä näihin paikkoihin sopiva reitti löytyisi. Maastokartalla näytti siltä, että kaikki tiet päättyivät talojen pihoihin ja ainoa kulkureitti olisi maatalousoppilaitoksen piha-alueen poikki ja rakennusten välistä metsän reunaan ja sieltä polulle. Pysäköin autoni niin metsän reunaan kuin mahdollista, ettei se olisi kenenkään tiellä (ja ettei kukaan alkaisi ihmetellä että mikäs auto se täällä on parkissa?). Aikaisemmassa blogikirjoituksessani Sääksmäen ympäriajo (14.3.2021)   oli netistä löytmiäni tietoja Orjapaadesta ja uhrilähteestä: Orjapaadenkalliot on asuttu jo esihistoriall
Read more »

Honkain keskellä

Kuva
'Honkain keskellä mökkini seisoo Suomeni soreassa salossa' sanotaan vanhassa suomalaisessa laulussa. Salomailla ja joskus ilmeisesti honkien keskellä on tämä Hongiston torppa seisonut 1800-luvulta asti. Se on kuulunut Harjavallan (tai silloisen Kokemäen) Pirkkalan kylän Kurrun tilaan. (users.utu.fi/isoi/talot/harjatorp.htm)  En tiedä milloin torppa on autioitunut mutta peltikatto ja saunarakennuksen valkoiset muovituolit kielivät siitä, että paikka on jossain muodossa ollut käytössä vielä myöhemminkin.  Muistan joskus lukeneeni Satakunnan Kansasta jutun tästä talosta mutta siitä on niin kauan, etten enää muista yksityiskohtia. Kaukana korvessa tiettömän taipaleen takana tämä torppa on joka tapauksessa sijainnut, kaukana muusta asutuksesta, kilometrien päässä lähimmästä naapurista. Nyt pihaan asti voi ajaa autolla mutta kun en tiennyt millaiseen paikkaan olin tulossa, jätin auton kauemmaksi jotta voin pikkuhiljaa hipsiä takaisinpäin, jos talosta on tehty esim kesäasunto. En mene
Read more »