Keskiviikkoarvonnan tulos

Keskiviikkona oli aamupäivällä vaihteeksi aurinkoista joten teki mieli lähteä ulos kävelemään ja kuvia ottamaan. Mutta mutta.... Olisi pitänyt kuitenkin alkaa tehdä kotiläksyjä illan italian tuntia varten, siispä jouduin arpomaan itseni kanssa: ulkoilemaan vai läksyjä tekemään. Eka vaihtoehto tietysti voitti, kuinkas muuten. Koska kello oli jo aika paljon, ei mihinkään pitkälle voinut lähteä, eikä pitkää lenkkiä suunnitella. (Minulle pitkä lenkki on yli 4 km.) Pomarkun Isonevalla en ollut käynyt moneen vuoteen. Ajattelin ensin mennä valtatien idänpuoleiselle suoalueelle mutta sitten valitsin kuitenkin lännenpuoleisen, lyhyen polun. Sen päässä sijaitsevalle lintutornille on vain vähän alle kilometri matkaa. Sateiden jälkeen pitkospuut olivat liukkaita ja painuivat paikoin lähes veden alle mutta lenkkarivalinta oli onnistunut ja jalat säilyivät kuivina. Kieli keskellä suuta sai astella varsinkin kun tasapaino on vuosien varrella huonontunut ja välillä huomio kiinnittyi muuhun kuin askeliin. Onneksi en humpsahtanut suohon, vettä oli paljon. Marraskuisessa suomaisemassa riitti paljon kuvattavaa ja värejä löytyi kun osasi katsoa vähän tarkemmin. Kotona vielä innostuin leikkimään kuvankäsittelyohjelmalla, jolloin värejä korostamalla ja kontrastia lisäämällä / häivyttämällä sai (ainakin omasta mielestäni) hienoja kuvia. Kaikki kuvat tässä postauksessa ensimmäistä lukuunottamatta ovat enemmän tai vähemmän käsiteltyjä. Yleensä en tee kuville muuta kuin rajausta ja horisontin suoristamista, joskus vähän värien korostamista tai tummentamista / vaalentamista, mutta niin että alkuperäinen vaikutelma säilyy. Nyt tuli jotain muuta.