Liisaa katsomassa Kuuminaisissa 19.11.2020

 Kuuminaistenniemi on hieno merellinen luontokohde, vähän saman tyyppinen kuin Ahlaisten Saantee. Tiet itse niemeen on puomein suljettu mutta kävellen sinne pääsee hyvin. Eikä tarvitse ryteikössä rämpiä, mökkiläisten takia tiet ovat kunnossa. Ja ainakin koillisen puolella pääsee ihan rantaan asti, mökkejä ei alkumatkalla ole. Sinne siis lähdin Liisa-myrskyä katselemaan torstaina koska arvelin että Reposaaressa, Mäntyluodossa ja Yyterissä on myrskybongareita ihan riittämiin.

Jos jättää auton karttaan merkitsemäni rastin kohdalle (siinä on ajokielto- ja yksityistiemerkki) ja kävelee  merkityn reitin niemen kärkeen ja takaisin, kertyy matkaa n 7,9 km. Minä kävelin vain reilun kilometrin verran koillisenpuoleista rantaa pitkin ja samaa reittiä takaisin.  Täällä ei tuuli päässyt puhaltamaan täydellä voimalla eikä Liisa pystynyt nostamaan aalltoja kovin suuriksi, niemen kärjessä tilanne olisi ollut aivan toinen mutta sinne asti en jaksanut kävellä. Ja ilma kylmeni ihan hetkessä 5 astetta, joten pitkät kalsarit olisivat olleet tarpeen.


Matkan varrelta:












Kuvassa näkyy kuinka horisontissa aallot kuohuvat vaahtopäinä.









Montakos kertaa lepänjuurien pitikään kastua ennenkuin tulee talvi?














Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Kuva
  Vuojoella ei kylläkään puhuta kummituksista vaan haamuista, ja niitä riittää: on keittiössä touhuava emäntä, leikkiviä lapsia ja puiston jylhällä kuusikujalla käyskentelee tilan entinen pehtoori. En taida edes muistaa kaikkia joista olen lukenut ja kartanon esittelyissä kuullut. Tavarahissi kulkee itsekseen, vesihanat alkavat lirua itsekseen, valot syttyvät ja sammuvat itsekseen, kuuluu askelia, ovien kolinaa, itkua, lasten ääniä, 'ghostbustersien' laitteet rätisevät vimmatusti tietyissä paikoissa. Hui! Minä olin päivänvalossa puistossa käyskentelemässä mutta silti jylhä kuusikuja tuntui hyvin kummituksia kutsuvalta. Kuuset ovat kertoman mukaan yli kaksisataa vuotta vanhoja ja taimet on tuotu Venäjältä. Kuusikujalla lähes kaikki puut ovat tallella ja tunnelma todella kunnioitusta herättävä. Kirkkaassa (marraskuuksi harvinaisen kirkkaassa) päivänvalossakin puiston hämyinen tunnelma oli erikoinen. Polun päässä oli vanha, ruostunut huvimaja ja huvimajalta lähtevää polkua pitkin ...
Read more »

Sääksjärven ympäriajo

Kuva
  Kokemäen Sääksjärven ympäri pääsee melkein kokonaan ajamaan järven rantaa myötäileviä teitä pitkin, mutta järven ranta on niin tiheästi asutettua - sekä vakinaista että mökkiasutusta - että vapaasti kuljettavia rantapokuja ei juuri ole. Hyvä kun jostain kohtaa voi rantaan mennä. Kesällä ehkä jotain polkuja voisi löytyä mutta näin talvella lumien aikaan turha toivo. Ja lunta tällä seudulla muuten on vieläkin, oikein hanget korkeat nietokset! Myös pelloilla ja aukeilla paikoilla. Mistähän sekin johtuu, että heti Kullaan - Kokemäen väliselle tielle tultua lunta ei juuri enää ole. Ihan pienellä matkalla ero on huomattava. Retkeilemään lähdin Harjavallasta kohti Häyhtiönmaata ja ensimmäinen etappi oli Harjavallan ja Kokemäen rajalla oleva Pitkäjärvi. Lintutornille en tässä vaiheessa lähtenyt tarpomaan, se saa odottaa kevättä. Vesisateessa kuvasin laulujoutsenia (paikalta lähti lentoon yksi hanhikin, oliskohan ollut merihanhi kun oli niin vaalea).  Joutsenet olivat löytäneet piene...
Read more »

Piipahdus Pirkanmaalla

Kuva
Sukujuuriltani ja identiteetiltäni perisatakuntalaisena ihmisenä olen melkein koko aikuisikäni surrut Satakunnan kutistumista sekä pinta-alaltaan että väestömäärältään. Sitä perisatakuntalaista mentaliteettia taitaa olla se ettei pidetä itseä kauheasti esillä, eikä ainakaan tyrkyllä.  'Jossen kelpaa ni ei sitte.'  Asenneko se on, joka estää Satakuntaa ja satakuntalaisia pitämästä puolensa kun virastoja, yliopistoja, väylämäärärahoja, virkoja ym jaetaan maakuntiin pääkaupungista käsin. Tiedä häntä, Timo Aro saattaa tietää mutta minä en. Tämmöisiä kuitenkin mietin yhtenä päivänä kun Sääksjärven itäpuolisella alueella seikkaillessani huomasin maastokartasta olevani yhtäkkiä Pirkanmaan puolella. Aikojen saatossa ovat myös Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Varsinais-Suomi haukanneet aimo paloja Satakunnasta, mutta Pirkanmaa on ollut suurin rohmu. Tai ei kai siitä voi itse maakuntaa syyttää, jos kunnat haluavat siirtää maakuntarajaansa. Mietinpä sitäkin, mitä sellaisia palv...
Read more »