Åke Tottin hoodeilla 24.11.2020

 Kuningas Kustaa II Adolf lahjoitti sotamarsalkka Åke Tottille 1600-luvulla Vuojoen, Lavilan ja Irjanteen kartanot ja Lavilassa Tott myös kuoli v 1640. Lavilan kartano on Eurajoen kirkonkylän ja Irjanteen välimaastossa nykyisen Kristillisen opiston naapurissa ja jossain siellä on myös Tottin verikivi, johon hänen kuolemaan johtaneen verensyöksynsä verta kertoman mukaan roiskui. Moista verikiveä en tiennyt olevankaan ennenkuin netistä Irjanteella käyntini jälkeen luin. Bongaamatta jäi.

Eurajoen Irjanteen vanha keskusta rakennuksineen ja kirkonmäkineen oikein havisee historiaa. Tämä paikka on ollut asuttuna jo varhaiskeskiajalta lähtien, ja silloin se sijaitsi meren rannalla. Irjanteen kirkko on Satakunnan vanhin puukirkko ja rakennettu v 1731. Paikalla on ollut kirkko jo 1200-luvulta lähtien.


Åke Tottin muistokivi Irjanteen kirkon pihamaalla, Eurajoella.
Kivessä lukee:
"Sotamarsalkka Åke Tott
Kuningas Kustaa II Aadolfin lumiaura
30-vuotisessa sodassa
Vuojoen isäntä 1630-1640
Kuoli täällä 1640
Ruumis Turun tuomiokirkossa
Pystytti Eurajoen kotiseutuyhdistys
Lahjoitti Eurajoen Säästöpankki 1976"































Tähän miljööseen Marjatta Weckströmin moderni Elämänpuu-veistos ei mielestäni sovi alkuunkaan. Muualla olisi hieno.


Irjanteen vanhan keskustan rakennukset ja kylänraitti henkivät vuosisatojen takaista tunnelmaa.




Faltun saha ja mylly Irjanteen kosken vastarannalla kirkonmäkeä vastapäätä on rakennettu 1800-luvun lopulla.





Irjanteelta Panelian suuntaan lähtevän Huhdantien varrelta erkanee oikealle kirkolta n 1,5 km päästä Myllytie. Vähän matkan päässä tie ylittää Eurajoen ja heti sillan jälkeen oikealle kääntyvän peltotien (juuri ja juuri autolla ajettavan) päässä on Saharinkosken ylittävä, Ruikan myllylle vievä puinen kävelysilta. Peltotien päässä on vanhan myllyn rauniot. Myllylle pääsee toki ihan Huhdantien varrestakin, ennen Myllytietä ja paikka on kunnostettu kahvila-ravintolaksi. Kaunis kohde syksylläkin, ja kesällä varmaan aivan ihana.





Ennen myllyä, sillan molemmin puolin, joki on pengerretty mahtavin kivenlohkarein.









































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Kuva
  Vuojoella ei kylläkään puhuta kummituksista vaan haamuista, ja niitä riittää: on keittiössä touhuava emäntä, leikkiviä lapsia ja puiston jylhällä kuusikujalla käyskentelee tilan entinen pehtoori. En taida edes muistaa kaikkia joista olen lukenut ja kartanon esittelyissä kuullut. Tavarahissi kulkee itsekseen, vesihanat alkavat lirua itsekseen, valot syttyvät ja sammuvat itsekseen, kuuluu askelia, ovien kolinaa, itkua, lasten ääniä, 'ghostbustersien' laitteet rätisevät vimmatusti tietyissä paikoissa. Hui! Minä olin päivänvalossa puistossa käyskentelemässä mutta silti jylhä kuusikuja tuntui hyvin kummituksia kutsuvalta. Kuuset ovat kertoman mukaan yli kaksisataa vuotta vanhoja ja taimet on tuotu Venäjältä. Kuusikujalla lähes kaikki puut ovat tallella ja tunnelma todella kunnioitusta herättävä. Kirkkaassa (marraskuuksi harvinaisen kirkkaassa) päivänvalossakin puiston hämyinen tunnelma oli erikoinen. Polun päässä oli vanha, ruostunut huvimaja ja huvimajalta lähtevää polkua pitkin
Read more »

Uhrilähde ja orjapaasi

Kuva
Kokemäellä, lähellä maatalousoppilaitosta (oikeammin Huittisten ammatti-ja yrittäjäopiston Kokemäen oppilaitos), on metsäpläntti, josta on vain kivenheiton matka Orjapaaden kallioille. Molempiin olin suunnitellut retkeä jo pitemmän aikaa, Orjapaadelle siellä olevan pronssikautisen kiviröykkiöhaudan ja metsään siellä olevan vanhan uhrilähteen takia.  Marraskuisena päivänä, sadekuurojen lomassa, lähdin katsomaan mistä näihin paikkoihin sopiva reitti löytyisi. Maastokartalla näytti siltä, että kaikki tiet päättyivät talojen pihoihin ja ainoa kulkureitti olisi maatalousoppilaitoksen piha-alueen poikki ja rakennusten välistä metsän reunaan ja sieltä polulle. Pysäköin autoni niin metsän reunaan kuin mahdollista, ettei se olisi kenenkään tiellä (ja ettei kukaan alkaisi ihmetellä että mikäs auto se täällä on parkissa?). Aikaisemmassa blogikirjoituksessani Sääksmäen ympäriajo (14.3.2021)   oli netistä löytmiäni tietoja Orjapaadesta ja uhrilähteestä: Orjapaadenkalliot on asuttu jo esihistoriall
Read more »

Honkain keskellä

Kuva
'Honkain keskellä mökkini seisoo Suomeni soreassa salossa' sanotaan vanhassa suomalaisessa laulussa. Salomailla ja joskus ilmeisesti honkien keskellä on tämä Hongiston torppa seisonut 1800-luvulta asti. Se on kuulunut Harjavallan (tai silloisen Kokemäen) Pirkkalan kylän Kurrun tilaan. (users.utu.fi/isoi/talot/harjatorp.htm)  En tiedä milloin torppa on autioitunut mutta peltikatto ja saunarakennuksen valkoiset muovituolit kielivät siitä, että paikka on jossain muodossa ollut käytössä vielä myöhemminkin.  Muistan joskus lukeneeni Satakunnan Kansasta jutun tästä talosta mutta siitä on niin kauan, etten enää muista yksityiskohtia. Kaukana korvessa tiettömän taipaleen takana tämä torppa on joka tapauksessa sijainnut, kaukana muusta asutuksesta, kilometrien päässä lähimmästä naapurista. Nyt pihaan asti voi ajaa autolla mutta kun en tiennyt millaiseen paikkaan olin tulossa, jätin auton kauemmaksi jotta voin pikkuhiljaa hipsiä takaisinpäin, jos talosta on tehty esim kesäasunto. En mene
Read more »