Ennen joulukiireitä

Siis mitä 'joulukiireitä'? Eihän minulla ole mitään kiireitä ollut enää vuosiin. Läpi huushollin käyvät joulusiivot lopetin parikymmentä vuotta sitten, tavallinen viikkosiivous saa riittää. Ja hyvin on riittänyt. Jouluruokiakin olen karsinut vuosi vuodelta ja teen vain niitä joista itse oikeasti tykkään ja joita ruokailemaan tulevat lapset kumppaneineen toivovat. Molemmat lapseni ovat usein jouluna töissä ja harvoin olemme jouluna kaikki yhdessä koolla. Tänä vuonna oli luvassa yksinäinen aatto ja joulupäivänä oli määrä syödä joulupäivällinen tyttären ja vävyn kanssa. Lastenlapsia ei ole eikä meidän aikuisten jouluun kuulu edes suuret lahjamäärät, joten niidenkään ostamiseen ja paketoimiseen ei aikaa kulu.

 Olen elämäni aikana niin paljon hösännyt jouluvalmisteluiden kanssa, että vieläkin jonkinlainen jolukiireiden pakkoajatus pyörii päässä. Kun pääsen näistä syvään juurtuneista kiireajatuksista eroon, voin valmistautua jouluun kaikessa rauhassa vaikkapa ulkoilemalla ja olemalla onnellinen omasta kiireettömästä vapaudestani.

Joulukuun toisella viikolla lähdin ajelemaan Noormarkun ja Pomarkun rajalla sijaitsevalle Inhottujärven retkipaikalle ja lintutornille. Olin Laviantieltä Pomarkkuun vievän tien varressa muutaman kerran Satakunnan retkireitin viitan nähnyt mutta nyt lähdin sinne varta vasten. Perille asti pääsi autolla ja alueella oli kaikki retkeilyn peruspalvelut: ruokailukatos, nuotiopaikka, polttopuukatos, hyyski ja jopa uimakoppi, joten ranta on ilmeisesti kesällä uimakelpoinen.

 

Jotkut retkeilijät ovat ilmeisesti sitä mieltä että sytykkeet pitäisi olla 'talon puolesta' ja kun kaupan sytytyspaloja ei ole kukaan ymmärtänyt tuoda paikalle, voi sytykkeet huoletta repiä viereisten koivujen kyljestä.   !!!!!????? Mitä älykääpiöitä näissä paikoissa oikein liikkuu? Ei luulisi että kukaan retkeilijä on näin typerä / ymmärtämätön, mutta ehkä tätä harrastavat pikemminkin ihmiset jotka eivät tule näille paikoille retkeilyn ja luonnossa liikkumisen takia. Ympäristöön jääneiden roskien perusteella voi päätellä että luonnon sijaan on nuotion loimotuksessa nautittu oluesta ja siideristä.

Vähän matkan ja hyvän, leveän polun päähän on rakennettu ilmeisesti esteettömäksi tarkoitettu näköalatasanne mutta homma on jäänyt vähän 'vaiheeseen'. Mahtaako tästä ihan omin avuin esim pyörätuolilla päästä?

Pakkanen on on hauskasti koristellut ruo'ot pienillä pitsimekoilla.

Lintutornilta lähtevän polun alkupäässä on hienon näköinen, moneen palaan hajonnut siirtolohkare.

Muita lintuja kuin laulujoutsenia ei enää järvellä näkynyt eivätkä nämäkään ilahtuneet minun seurastani vaan ottivat kiireen vilkkaa siivet alleen kun kiipesin lintutorniin maisemia ihailemaan.

Tämä itäinen osa Ihnhottujärveä on luonnonsuojelualuetta ja melkolailla umpeenkasvanut ja keväällä varmaan hieno lintujen tarkkailupaikka.

Kotimatkalla pysähdyin Oravasaaren sillalla missä siltapadon ja kosken kuohuista oli pakkanen koristellut oksat ja ruohonkorret hienoiksi taideteoksiksi.