Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020
Vuojoella ei kylläkään puhuta kummituksista vaan haamuista, ja niitä riittää: on keittiössä touhuava emäntä, leikkiviä lapsia ja puiston jylhällä kuusikujalla käyskentelee tilan entinen pehtoori. En taida edes muistaa kaikkia joista olen lukenut ja kartanon esittelyissä kuullut. Tavarahissi kulkee itsekseen, vesihanat alkavat lirua itsekseen, valot syttyvät ja sammuvat itsekseen, kuuluu askelia, ovien kolinaa, itkua, lasten ääniä, 'ghostbustersien' laitteet rätisevät vimmatusti tietyissä paikoissa. Hui!
Minä olin päivänvalossa puistossa käyskentelemässä mutta silti jylhä kuusikuja tuntui hyvin kummituksia kutsuvalta. Kuuset ovat kertoman mukaan yli kaksisataa vuotta vanhoja ja taimet on tuotu Venäjältä. Kuusikujalla lähes kaikki puut ovat tallella ja tunnelma todella kunnioitusta herättävä. Kirkkaassa (marraskuuksi harvinaisen kirkkaassa) päivänvalossakin puiston hämyinen tunnelma oli erikoinen. Polun päässä oli vanha, ruostunut huvimaja ja huvimajalta lähtevää polkua pitkin pääsi Orangerian eli talvipuutarhan pihaan. Tämäkin rakennus on kauniisti entisöity ja otettu uuteen käyttöön. Enää siellä ei kasvateta ananaksia ja persikoita kuten 1800-luvulla vaan järjestetään juhlia ja kokouksia.
Vuojoen kartano Eurajoella on perustettu 1600-luvulla, mainintoja siitä on jo 1500-luvulta alkaen. Nykyinen päärakennus flyygeleineen (eli sivurakennuksineen) on rakennettu 1830-luvulla ja ne ovat C. L. Engelin suunnittelemat. Rakennukset korjattiin ja entisöitiin 2000-luvulla.
Matka jatkui Irjanteelle, siitä sitten seuraava postaus kunhan kerkiän.
Kommentit
Lähetä kommentti