Merikarvialle oli ensin aikomus mutta että jos johonkin vähän lähemmäs kuitenkin, niin sitten Siikaisiin. Outdoors Satakunta-sivuilta löysin Leväsjoen missä annettujen tietojen mukaan on laavu, luontopolku ja lintutorni. Leväsjoen tietä olen joskus kulkenut joten arvelin sinne osaavani ilman kartan tutkimistakin. Jonkun matkaa Pomarkun ohi ajettuani aloin ihmetellä että eikö sen Leväsjoentien pitänyt lähteä aika pian Pomarkun jälkeen.... Alkoi se, heti Pomarkunjoen ylityksen jälkeen (kuten kartasta näin sitten kun pysäsin sitä katsomaan) ja hupsista ... minä löysin itseni Kankaanpäästä. Se siitä lähempänä sijaitsevasta kohteesta. Minäpä sitten kurvasin isolta tieltä kohti Venesjärveä ajatuksena että kaipa se Leväsjoki täältä jostain ennenpitkää eteen tulee. Melkoisen pikkuteillä kurvailun jälkeen kyllä tuli, mutta pitkään sai ajella pitkin Venesjärven ja Hirvijärven maisemia ennenkuin tulin Otamosta Leväsjoelle vievälle tielle. Ja karttaa piti katsoa useammankin kerran.
Jossain matkan varrella, 'in the middle of nowhere' , oli veikeitä taidepläjäyksiä tien vieressä. Oikein tulin hyvälle mielelle kun joku keksii muiden iloksi tämmöisiä väsätä.
Pikkupakkanen oli jo tehnyt riitettä vesilätäköihin ja pelto-ojiin.
Vanhoja kauniita hirsirakennuksia löytyy joka puolelta tämän valtakunnan maaseutua.
Retkipaikka laavuineen, nuotiopaikkoineen ja ulkohuusseineen oli pienen matkan päässä Leväsjoentieltä, kauniilla paikalla pienen kosken jälkeisen suvannon rannalla.
Lintutornille mentäessä käännytään Leväsjoentieltä Järvikulmantielle Laavu- ja lintutorniopasteen kohdalta ja laavu on vähän matkan päässä tien vasemmalla puolella. Lintutornille jatketaan vielä vähän matkaa ja käännytään vasemmalle Heiniläntielle. Jonkun matkan päässä, mutkan kohdalla, erkanee vielä pienempi (ja huonompi, mutta kuitenkin ajettava) tienpätkä, joka päättyy tämän suulin kohdalle. Tai autolla ajettava osuus päättyy. Oikea retkeilijähän olisi kävellyt tämän matkan, minä en ole sellainen. Siitä sitten jatketaan jalan muutama sata metriä metsän reunaan ja järven rantaan kunnes tullaan lintutornin polulle. Sielläkin on hyyski, joten hätää ei tarvitse tällä reitillä kärsiä.
Vettä on nyt vesistöissä runsaasti, joten järvi tulvii täälläkin metsään asti.
Täällä Fatinevassa, Pomarkun Isojärven nurkassa, Leväsjoen vedet levähtävät hetken ennenkuin jatkavat matkaansa Merikarvianjokea pitkin mereen.
Lintutorni oli komeasti kalliolla, hienojen maisemien äärellä, mutta isoksi pettymykseksi täysin lahonnut ja käyttökiellossa oleva mörskä. Vahinko ettei näitä pidetä kunnossa. Tämäkin paikka on keväällä varmasti ainutlaatuinen lintujen tarkkailupaikka.
Ja sitten, kotimatkalla, Leväsjoentien, Saarikoskentien ja Kivijärventien risteyksessä se tuli silmien eteen: LEVÄSJOEN IHME! Tai siksi sitä Satakunnan Kansan toimittaja Pirkko Aalto kutsui lehtiartikkelissaan viime vuoden marraskuussa. Ensin katsoin vain että onpa kaunis rakennus ja ihanan näköistä kun ikkunoista loistaa valo kauniisti iltahämärään. Oikein piti pysähtyä kuvaamaan ja silloin huomasin ettei tämä mikään tavallinen kyläkauppa olekaan. Sitten välähti: TÄMÄ ON SE LANKAKAUPPA! Se, josta muistin lukeneeni jutun, Liljan lankakauppa. Se, jonne tullaan bussilla ostoksille satojen kilometrien päästä. Sisään en tällä kertaa uskaltanut mennä, olen ihan liian herkkä heräteostoksille ja varsinkin lankaostoksille. (Kirjakauppa on toinen vaarallinen minulle.) Tänne pitää tulla ostoslistan ja käteisen rahan (budjetoidun!) kanssa ja jättää pankkikortti kotiin. Maailman napa on siirtynyt Kuopion torilta Siikaisten Leväsjoelle, kirjoitti Aalto. No niin on.
Toinenkin kaunis rakennus ihan Liljan lankakaupan naapurissa oli kuvattava. Toivottavasti tällekin rakennukselle on keksitty / keksitään jotain kivaa käyttöä.
Kommentit
Lähetä kommentti