Vanhan ratsun kyydissä

 Minun ikäloppu Toyotani on kuin vanha hevonen, joka osaa itsekseen tutut reitit. Vai miksi se tavan takaa kuin omia aikojaan suuntaa samoihin paikkoihin, uudestaan ja uudestaan, vaikka en matkaan lähtiessäni aina oikein tiedäkään mihin suuntaisin?

Meri-Poriin se ratsu usein päätyy ja siellä useimmiten Herrainpäivien luontopolulle tai Yyteriin. Yyterissä lähden yleensä seikkailupuisto Huikeen parkkipaikalta metsään päin, siis tulosuunnassa vasemmalle, lomakylän taakse suuntautuville poluille. 

Metsässä ja dyynien takaisessa, harvapuisessa maastossa risteilee polkuja polkujen perään. Alue on patikoijien, maastopyöräilijöiden, koiranulkoiluttajien (uimarannalle kun koiria ei saa viedä) ja - valitettavasti - mopopoikien suosiossa. Ei minulla muuten mopopoikia vastaan mitään ole mutta dyyneillä ja dyynien takana maasto on herkkää rikkoutumaan ja varsinkin juuri mopoilla mennään paljon polkujen ulkopuolella.

Yyterin ympäristö tarjoaa aina herkkuja kameralle, kaikkina vuodenaikoina ja kaikenlaisessa säässä. Arkisin lounasaikana ja viikonloppuisin alkuiltaan asti voi poiketa Huikeen naapurissa ravintola Dyynissä vaikka hampurilaisella jos sattuu nälkä yllättämään.

Edit: Ravintola Dyyni on kiinni talvikauden. Firmalla on tiedotus vähän hakusessa.

 Jos haluaa patikoida pitempään, lomakylän takaa voi jatkaa vaikka merkittyä polkua pitkin Riitsarkaan lietteille asti tai oikealle hiekkarantaa pitkin ohi surffausrannan Herrainpäivien luontopolulle. Minulle riittää yleensä kävely metsää pitkin Munakarin paikkeille ja siitä hiekkarantaa pitkin takaisinpäin lomakylän saunalle ja siitä lankonkia pitkin Huikeen parkkipaikalle.

Päivä oli harmaa ja tihkusateinen ja katulamput paloivat jo puolenpäivän aikaan.

Dyynien takaisessa metsikössä oli hämyistä ja rauhallista. Vastasatanut ohut lumikerros toi kuitenkin vähän lisää valoa ja paljon tunnelmaa.

Uimavalvojat olivat työssään joulukuun koleudessakin.

                                       

Rakkolevääkin vielä joskus näkee vaikka se vesien rehevöitymisen takia onkin vähentynyt Itämeressä.

                                       

Levää on kertynyt rannalle suuriksi paakuiksi.

                                        

         Kotimatkalla poikkesin vielä Mäntyluodon pikatien vieressä oleville lammille ottamaan muutaman kuvan. Yhden netistä löytämäni tiedon mukaan nämä lammet on kaivettu kun on tarvittu savea Rosenlewin Ulasoorin tehtaan tiiliä varten.