Kaamoksen kangistama

Vaikka en varsinaisesti kaamosmasennuksen oireita ole koskaan itsessäni havainnutkaan, sille ei voi mitään että kun päivät ovat lyhimmillään, ankeus tunkee elämään tavalla jos toisellakin. Valokuviin kaamos tunkeutui tällä Ahlaisten Landskataan suuntautuvalla reissulla tihkusateen, sumun, kuraisten teiden ja kaikenkattavan harmauden muodossa. 
Reissukaan ei ollut erityisen onnistunut, tiesin kyllä että Landskatan rannat ovat täynnä kesämökkejä mutta toivoin silti pääseväni jossain kohtaa meren ääreen ja pystyväni tekmään pienen kävelylenkin. No, pääsin kyllä veden rajaan ja sen pienen lenkinkin sain tehtyä, paino sanalla 'pienen'. Vähän matkaa kuljin rannassa polun tapaista pitkin mutta sitten hukkasin polun ja jouduin rämpimään takaisin tielle läpi märän, hankalaa maastoa olevan metsän. Ei huvittanut yrittää enempää, kuvat kertovat lopun. Ahlaisten kirkko sentään oli kaunis ja kotimatkalla pysähtelin kuvaamaan valoja pimeyden ja sateen keskellä. Niitä kuvia seuraavassa postauksessa.





                            'Eräkämppä' Kräävelintien varressa.















Ahlaisten kirkko oli kaunis jouluvalaistuksessaan.






































 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syyslomaruuhkaa paossa Huittisissa 24.10.2020

Ahlaisten Pullerontie - pala keskiajan historiaa

Autosamoilua