Menneitä reissuja II

 Eivät ole vuodet veljiä keskenään, sanotaan. Eivät tosiaan, viime talvi oli täällä länsirannikolla täysin erilainen kuin meneillään oleva. Viime talvena vedet eivät jäätyneet, lunta ei ollut kuin hetken siellä täällä. Pientä pakkasta oli joskus yöaikaan niin että veden ääreen muodostui jääkoruja ja rannalta löytyi kauniita kuvauskohteita muutoinkin.

Käyn usein kävelemässä Yyterin lomakylän ja Huikeen seikkailupuiston edestä alkavilla poluilla, dyynien takamaastossa. Siellä on suojaista tuulisella säällä ja koirankin voi sinne ottaa mukaan kun ei mene uimarannalle.

 Omaa koiraa minulla ei ole mutta toimin aina joskus 'koiramummona' lasteni koirille. Talviaikaan ihmiset kyllä näyttävät kulkevan koirien kanssa uimarannallakin, tiedä häntä sitten kuinka sallittua tai suotavaa se on. Mutta Munakarin tienoilla ja siitä lietteille päin ainakin voi koirien kanssa rannalla hyvin lenkkeillä, sitä ei voi enää uimarannaksi katsoa.

Kuvat ovat viime vuoden maaliskuiselta retkeltä.



























Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Uhrilähde ja orjapaasi

Rämpimistä Ahlaisten Saanteen nokassa 8.10.2020