Paratiisin porteilla

Raamatun paratiisiin on tunnetusti vaikea päästä. Tähän minun Paratiisiini, nimittäin Harjavallan Paratiisin luontopolulle, on, jos ei nyt ylipääsemättömän vaikeaa niin ainakin hankalaa päästä näin talviaikaan. Voimalaitoksen kupeesta alas joenrantaan vievät portaat ovat pitkät ja jyrkät mutta onneksi eivät tällä hetkellä liukkaat, koska suojasäitä ei vielä ole ollut. Sitten kun ne sulattavat lumen pinnan liukkaaksi, en minä pysty niitä laskeutumaan ennenkuin kevät sulattaa jään pois. Kesäkelilläkin näiden portaiden kulkeminen (varsinkin alas laskeutuminen) on kipeille polvilleni kova suoritus.

Neljät tämmöiset pitää laskeutua ennenkuin ollaan alhaalla joen rannassa.

Voimalaitoksen rakenteisiin ovat lumi ja jää tehneet oikeita tilataideteoksia. Ohijuoksutuksia ei nyt ole mutta jääputouksesta voi päätellä että sulun läpi kuitenkin tihkuu vettä.

                 Aurinko sulattaa jo päiväsaikaan lunta ja tekee taidetta.

                  Joen rannassa sai kauniita jää- ja lumikuvia.

Kalastajia joella näkyi useita. Rannassa veneenlaskupaikalla tuli vastaan pari virvelikalastajaa, sylit täynnä onkivehkeitä muttei yhtään kalaa (tai sitten valehtelivat, eikös se kuulu kalastuskulttuuriin ettei saaliista paljon ulkopuolisille kerrota). Pilkkijöitä oli useita Satalinnan edustan suvantokohdassa ja yksi veneellä liikkunut kalastajakin. Hyvin näytti rantautuvan veneestä jään reunalle ja siitä venettä perässä vetäen rantaan. Saaliista en käynyt kyselemässä.

  Auringonlaskua lähdin varsinaisesti kuvaamaan ja upea se olikin.

Harjavallassa on parissakin kohdassa aurattu joen jäälle luistelurata ja sen viereen tehty hiihtolatu. Tämä reitti tulee Kultakoukun uimarannalta sillan pohjoispuolelta lähelle voimalaitosta. Vielä illansuussa jäällä näkyi useita ihmisiä joten ilmeisesti käyttöä on ja harjavaltalaisille tehty iso palvelus.