Ei ihan nappiin

 Ei mennyt niin kuin Strömsössä. Paska reissu mutta tulipa tehtyä. Sitä saa mitä tilaa. Mitä näitä nyt on, sanontoja asioista jotka olisi voinut jättää tekemättä. 

Kuten että suunnittelee pientä mukavaa kuvausreissua uuden kotipaikkakunnan naapuriin, mutta lähtee liian myöhään liikkeelle, ei katso karttaa, tai kun katsoo, ei katso tarkkaan eikä pane silmälaseja päähän. Seurauksena edestakaisin sähläystä, oikean tienhaaran etsimistä, pysähdyksiä, manailua ja myöhästymistä niistäkin harvoista kuvaushetkistä, joista olisi jotain saanut aikaiseksi. Aurinko joka lähtiessä paistoi kirkkaalta taivaalta, meni pilveen jo alkumatkasta. Edellisillan kauniista helmiäispilvistä ei tietoakaan.

Ensin köröttelyä läpi tylsien tasaisten talousmetsien, sitten kilometrikaupalla ei kovin kaunista eikä idyllistä maaseutua: epäsiistejä, romuja täynnä olevia pihapiirejä riittää tässä maassa niin maalla kuin kaupungissakin. Kauniisti hoidetut, romuista siivotut, (asianmukaiset maatalousrekvisiitat huomioon ottaen) mukavan näköiset maalaismaisemat oikein pistävät silmään kun niitä kohdalle osuu. 

Köyliöön oli  tarkoitus mennä ja siellä tarkemmin kirkkosaareen. Matkalla oli ihan tienvarressa vanha mylly ja sitä miljöötä pysähdyin kuvaamaan. Kotona netistä löysin tiedon että kyseessä oli 1870-luvulla rakennettu Tuiskulan (entinen Vanhankartanon) vesimylly ja saha. Sahurin mökki, sekä sahan tilan rakennukset -asuintupa, luhti ja aitta - ovat samalta ajalta ja niitä on jonkun verran entisöity mutta työ näyttää jääneen pahasti kesken. Vahinko, kaunis paikka.

Kun monen sählingin jälkeen vihdoin löysin tieni Köyliönjärven itäpuolelta kirkkosaareen, A) alkoi jo hämärtää B) alkoi sataa tihuttaa rännän sekaista vettä C) Köyliönkartanon maille ja siten kirkkosaaren pohjoispäähän ei ollut menemistä, Yksityisalue-kylttejä oli joka paikassa vastassa. Kirkkoa ja kaunista hautausmaata ja papin portaita olisi voinut kuvata, mutta kun A) ja B). Kuvaamatta jäivät myös Kankaanpään kylän Kuninkaanlähde ja Yttilän Museotien kauniit rakennukset. No, ne ovat hyvä syy käydä Köyliössä uudestaan.

Kotiinpäin ajaessa leimusi taivaanranta kuin tulessa ja kun pääsin sopivaan kuvauspaikkaan ja löysin pysähdyspaikan autolle, oli vielä komea halokin näkyvissä. Pysäköin auton ja kävelin muutaman kymmenen metriä saadakseni paremman kuvan. Sen minuutin aikana taivaanranta himmeni ja halo häipyi kuin katkaisijasta sammutettuna. 

Että semmoista tuuria tällä reissulla. Eikä kävelyäkään tullut harrastettua muutamaa askelta enempää. Aika myrtsi olo kotiin päästyä.