Karhun kanssa painii lyön

 

No en nyt sentään ... mutta tämän Sibeliuksen säveltämän Aleksis Kiven Metsämiehen laulun - koulussa kauan sitten opitun - säkeistö tuli mieleen kun katselin maisemaa Kokemäen Tapiolanvainion kalliolla.

 'Metsän poika tahdon olla,

 Sankar' jylhän kuusiston.

 Tapiolan vainiolla

 Karhun kanssa painii lyön,

 Ja maailma unholaan jääköön.'

 Tapiolanvainio Kokemäellä on Luonnonperintösäätiön Satakunnan kohde no 9 ja siellä kävin eilen. Karhun voisin kyllä hyvin näihin maisemiin ja tähän metsään kuvitella.


Tähän paikkaan löysin maastokartan ja Google Mapsin avulla aika hyvin, vain yhdeltä väärin valitulta tieltä jouduin kääntymään takaisin. Kyttäläntieltä erkani juuri ennen Porin - Tampereen rataa Pajamäentie, joka päättyy maatilan pihapiiriin. Vähän ennen pihaa kääntyi oikealle vähän hankalan näköinen metsätie jota lähdin kuitenkin reippaasti (uhkarohkeasti, kuten tapanani on!) ajamaan. Tie vei pellonreunaan ja suulille, siellä oli hyvä kääntymispaikka. Joskus olen näillä metsäteillä ollut pulassa kun vastaan on tullut metsäkone tai tukkirekka. Kerran jouduin tukkirekan edestä peruuttelemaan huonolla metsätiellä puolen kilometrin verran ennenkuin sopiva ohituspaikka löytyi. Hiki tuli. Mutta silti ajan näille teille yhä uudestaan. En ole vielä tarpeeksi kovaa opetusta näköjään saanut.




Luonnon vehreys on nyt häikäisevimmillään ja voikukka-aika kauneimmillaan.




Pellon reunasta luonnonsujelualueen itälaidalla nousivat jäkälän ja sammaleen koristelemat, mustikanvarpujen peittämät kalliot.







Yhtäkkiä metsää kuvatessani tajusin että minua tarkkaillaan. Pari minuuttia seisoimme kumpikin hiljaa paikallamme, toisiamme katsellen.




Vähän ennen Pajamäentien päättymistä on tien varressa vanha Leikkimäki-niminen tila, joka toimii ilmeisesti jonkun kesämökkinä. Pihapiirin viereltä lähti polku junaradan ja hakkuuaukean välistä, sitä kulkien kartan mukaan pääsi luonnonsuojelualueen itäpuolelle.





Aiva oikein, pääsipä hyvinkin. Taas kerran luonnonsuojelualueen rajalla näkymä oli lohduton. Olisipa tämä pieni metsäpläntti jätetty hakkaamatta, sillä olisi ollut suuri lisäarvo suojellulle metsälle.


Suojelualueen itälaidalla solisi pieni kirkasvetinen luonnonpuro. Sen varrelle istahdin kivelle kuuntelemaan puron vienoa solinaa ja syömään niukkoja eväitäni. Täällä muu maailma totisesti jäi unholaan.






Puronvarren metsämaisemaa.




Kotimatkalla Kyttäläntien varressa oli vielä pakko pysähtyä kuvaamaan ilta-auringon leikkiä koivikossa.






























Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Kuva
  Vuojoella ei kylläkään puhuta kummituksista vaan haamuista, ja niitä riittää: on keittiössä touhuava emäntä, leikkiviä lapsia ja puiston jylhällä kuusikujalla käyskentelee tilan entinen pehtoori. En taida edes muistaa kaikkia joista olen lukenut ja kartanon esittelyissä kuullut. Tavarahissi kulkee itsekseen, vesihanat alkavat lirua itsekseen, valot syttyvät ja sammuvat itsekseen, kuuluu askelia, ovien kolinaa, itkua, lasten ääniä, 'ghostbustersien' laitteet rätisevät vimmatusti tietyissä paikoissa. Hui! Minä olin päivänvalossa puistossa käyskentelemässä mutta silti jylhä kuusikuja tuntui hyvin kummituksia kutsuvalta. Kuuset ovat kertoman mukaan yli kaksisataa vuotta vanhoja ja taimet on tuotu Venäjältä. Kuusikujalla lähes kaikki puut ovat tallella ja tunnelma todella kunnioitusta herättävä. Kirkkaassa (marraskuuksi harvinaisen kirkkaassa) päivänvalossakin puiston hämyinen tunnelma oli erikoinen. Polun päässä oli vanha, ruostunut huvimaja ja huvimajalta lähtevää polkua pitkin ...
Read more »

Sääksjärven ympäriajo

Kuva
  Kokemäen Sääksjärven ympäri pääsee melkein kokonaan ajamaan järven rantaa myötäileviä teitä pitkin, mutta järven ranta on niin tiheästi asutettua - sekä vakinaista että mökkiasutusta - että vapaasti kuljettavia rantapokuja ei juuri ole. Hyvä kun jostain kohtaa voi rantaan mennä. Kesällä ehkä jotain polkuja voisi löytyä mutta näin talvella lumien aikaan turha toivo. Ja lunta tällä seudulla muuten on vieläkin, oikein hanget korkeat nietokset! Myös pelloilla ja aukeilla paikoilla. Mistähän sekin johtuu, että heti Kullaan - Kokemäen väliselle tielle tultua lunta ei juuri enää ole. Ihan pienellä matkalla ero on huomattava. Retkeilemään lähdin Harjavallasta kohti Häyhtiönmaata ja ensimmäinen etappi oli Harjavallan ja Kokemäen rajalla oleva Pitkäjärvi. Lintutornille en tässä vaiheessa lähtenyt tarpomaan, se saa odottaa kevättä. Vesisateessa kuvasin laulujoutsenia (paikalta lähti lentoon yksi hanhikin, oliskohan ollut merihanhi kun oli niin vaalea).  Joutsenet olivat löytäneet piene...
Read more »

Piipahdus Pirkanmaalla

Kuva
Sukujuuriltani ja identiteetiltäni perisatakuntalaisena ihmisenä olen melkein koko aikuisikäni surrut Satakunnan kutistumista sekä pinta-alaltaan että väestömäärältään. Sitä perisatakuntalaista mentaliteettia taitaa olla se ettei pidetä itseä kauheasti esillä, eikä ainakaan tyrkyllä.  'Jossen kelpaa ni ei sitte.'  Asenneko se on, joka estää Satakuntaa ja satakuntalaisia pitämästä puolensa kun virastoja, yliopistoja, väylämäärärahoja, virkoja ym jaetaan maakuntiin pääkaupungista käsin. Tiedä häntä, Timo Aro saattaa tietää mutta minä en. Tämmöisiä kuitenkin mietin yhtenä päivänä kun Sääksjärven itäpuolisella alueella seikkaillessani huomasin maastokartasta olevani yhtäkkiä Pirkanmaan puolella. Aikojen saatossa ovat myös Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Varsinais-Suomi haukanneet aimo paloja Satakunnasta, mutta Pirkanmaa on ollut suurin rohmu. Tai ei kai siitä voi itse maakuntaa syyttää, jos kunnat haluavat siirtää maakuntarajaansa. Mietinpä sitäkin, mitä sellaisia palv...
Read more »