Jo kesän korvalla aloin suunnitella kahta kesäretkeä: toista Hämeenlinnaan + Hattulaan ja toista Seilin saarelle. Sitten tulivat helteet. Ja jatkuivat. Ja jatkuivat. Ja aina vaan jatkuivat. Heinäkuussa päätin siirtää Hämeen retken elokuulle kun säät olisivat viilentyneet ja ruuhkat hellittäneet koulujen alkamisen myötä. Seilin retki jääköön syyskuulle. Hämeeseen meno oli ajoitettava tarkkaan sillä Hattulan kirkon opastuskierrokset loppuisivat kuun puolivälissä.
Ja sitten: Koulujen alkamisviikko, sopivaa säätä luvassa, olo kropassa kohtuullinen, eikun tien päälle.
Hämeenlinnaan ajoin Forssan kautta, reittiä joka vuosisatoja sitten oli osa Turusta Hämeenlinnaan vievää Hämeen härkätietä.
Hämeen linnaa kiertelin rauhassa omaan tahtiin, opastetulle kierrokselle en osallistunut koska en halunnut käyttää maskia enkä niin ollen mennä ihmisten joukkoon.
Linnantupa toimii nykyään tilausravintolana.
Linnassa oli belgialaisen Nick Ervinckin näyttely, ne kuvat ansaitsevat ihan oman postauksen.
Hämeen linnasta ei ollut kuin muutama kilometri Hattulaan.
Hattulan Pyhän Ristin kirkon, entisaikojen pyhiinvaelluskohteen, päätin käydä katsomassa kun keväällä luin Anneli Kannon romaanin Rottien pyhimys. Kirja oli vertaansa vailla, ja niin oli Hattulan kirkkokin. Se on toinen Suomen keskiaikaisista tiilikirkoista (toinen on Turun tuomiokirkko) ja rakennettu 1400-luvun loppupuolella.
Koska täällä oli maskivaatimus, minäkin tietysti sitä käytin vaikka se tuskaisaa olikin. Mutta opastetulle kierrokselle kannttaa tässä paikassa ehdottomasti osallistua ja muutenkin tilat ovat suurelle kävijäjoukolle sen verran ahtaat että maskivelvoite oli paikallaan. Kirkkoon voi tutustua ilman opastustakin (ja on silloin ilmaista) mutta sitten jää paitsi historiaa ja hienoja yksityiskohtia. Ennen opastukierroksen alkua me odottelijat saimme iloksemme kuunnella hienon nuorenmiehen, Vilppu Vuoren musisointia. Hän lauloi ja soitti itse valmistamillaan perinnesoittimilla vanhoja, tunnelmaan sopivia sävelmiä. Lisää Vilpusta ja hänen soittimistaan voi lukea täältä: https://yle.fi/uutiset/3-11198606
Seuraavan lyhyen videopätkän laitan tähän hänen luvallaan:
1510-luvulla tehdyt kalkkimaalaukset peittävät kirkon seiniä ja holveja. Kattoholveissa maalaukset ovat säilyneet kirkkaampina koska niitä ei luterilaiseen tapaan ylimaalattu valkoisella kuten seinille tehtiin.
Pyhä Kakukylla, hiiriltä ja rotilta suojeleva pyhimys, keskeinen hahmo Anneli Kannon kirjassa. Tässä Youtubevideossa Anneli Kanto kertoo Hattulan kirkon maalauksista ja kirjastaan: https://www.youtube.com/watch?v=gxIGOw7rd-U
500 vuotta vanhat, alkuperäiset lattiatiilet sakaristossa.
Puinen kasteallas 1400-luvulta
Hattulasta minun oli tarkoitus lähteä kotimatkalle Iittalan ja sen naivistisen taiteen kesänäyttelyn kautta mutta parin tunnin maskin käyttö uuvutti minut niin täysin että en olisi enää toista rupeamaa maskin kanssa samana päivänä kestänyt. Niinpä lähdin takaisin siihen suuntaan mistä tulinkin eli Forssaan menevälle tielle. Sieltä sitten maalaisteitä pitkin körötellen ja aina välillä pysähdellen kotia kohti reittiä Tammela - Urjala - Punkalaidun - Huittinen - Kokemäki - Harjavalta.
Kulttuurimaisemaa matkan varrelta.
Teuronjoki Tammelassa.
Urjalan keskiaikaisesta kivikirkosta on jäljellä enää sakaristo.
Punkalaitumenjoki.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpinänä: Itikka kokemäkeläisessä ohrapellossa.
Kommentit
Lähetä kommentti