Kokemäen Lintukankaan metsässä kulkiessani huomasin hyräileväni vanhaa lastenlaulua:
Korpikuusen kannon alla on Mörri Möykyn kolo.
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.
Lintukangas: pieni pala korpea Ronkankankaan harjun päällä kulkevan maantien ja alhaalla olevien viejelysmaiden välissä.Viiden hehtaarin verran ikimetsää jossa Luonnonperintösäätiön selosteen mukaan viihtyvät niin linnut kuin liito-oravatkin. En nähnyt lintuja enkä liito-oravia, enkä paljon muitakaan eläviä. Mutta eipä kuulunut paljon liikenteen ääniäkään, jyhkeä kuusimetsä imi hälyn oksistoonsa.
Liito-oravan pipanoita yritin puiden juurilta katsella mutta en löytänyt kuin (ilmeisesti tavallisen) oravan ruokapöydän.
Sieniä oli monenlaisia ja ilahduin runsaasta herkkutattien määrästä. Kaikkia näitä ihanuuksia en millään malttanut metsään jättää. Sienikoria- ja veistä vain ei tullut mukaan joten siirsin repusta tavarat takin ja repun taskuihin ja rapsuttelin poimimistani tateista enimmät mullat ja roskat kynsin pois ja panin sienet mukana olleen pyyhkeen sisään. Mukavan muhennoksen näistä sai kotona tehtyä.
Ja edelleen muistelin lasten laulun sanoja: Syksyn tullen sieniä kasvaa karhun kankahalla.
Mörri Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla.
Luonnonperintösäätiön Satakunnan kohteiden bongailussa Lintukangas on kuudes. Tämä oli helppo ja hieno rasti.
Kommentit
Lähetä kommentti