Jaksaa, jaksaa

Viime sunnuntaina lähdin Porin Ahlaisiin etsimään Luonnonperintösäätiön Holamppi-nimistä suojelualuetta Ahlaisten Pohjajoen tuntumasta, Kitukosken pohjoispuolelta. Katsoin paikan etukäteen maastokartasta ja printtasin vielä paperiversion mukaani. (Note to self : Osta nyt viimein se tabletti jonka voit ottaa reppuun mukaan - kännykän näyttö on auttamattoman pieni tähän hommaan.)
Kitukoski oli ennestään tuttu paikka, sinne löytämiseen ei karttaa tarvittu. Suuntakin oli selvä ja Holamppiin vievän polun pää (niin kuvittelin) löytyi aika helposti. Pian metsäpolku kuitenkin muuttui aika hankalaksi, tuulenkaatamia valtavia kuusenrunkoja alkoi olla polun poikki sikin sokin ja ne oli yhtä hankalia kiertää kuin ylittääkin. Yritin kuitenkin tsempata itseäni eteenpäin ja runkoja ja kuivuneita oksia vastaan taistellessani ajattelin että hyvä puoli oli se ettei kukaan ollut näkemässä ähräämistäni. Eteenpäin, sanoi mummo risukossa! Kyllä sinä nyt tämän rungon vielä jaksat. Ja tämän... Ja seuraavan... puhelin itsekseni. No juu, kipeäjalkainen, ylipainoinen, huonokuntoinen seitsemänkymppinen ei siinä maastossa kauhean ripeästi etene. Google Mapsistä kuitenkin näin että oikeaan suuntaan olin etenemässä, mutta Holampin eteläreunassa kartan mukaan kulkeva metsätie ei vain tullut eteen. Sitten polku alkoi muuttua aina vain huonommin maastossa erottuvaksi, lähinnä riistapoluksi. Ja sitten alkoi sataa. Eikun kamera reppuun ja takaisinpäin. Samojen runkojen yli ja risukoiden läpi. Jonain toisena päivänä uusi yritys, ja jotain toista reittiä. Kävelyn lisäksi tuli harrastettua voimistelua ihan kiitettävästi. Mutta kuten sanoin: Onneksi kukaan ei nähnyt.

Ahlaisten Pohjajoki

Kitukosken yli vievä silta ja itse koski.

Taipaleen alku oli helppoa kesämökeille vievää metsätietä.

Kaikenlaista nättiä kuvattavaa löytyi metsästä.


Piispanhiippa. Tätä sientä ei usein metsässä tapaa.

                                          Kuin pienet metsän neidot.



Pilviä alkoi iltapäivän mittaan kerääntyä taivaalle yhä enemmän ja kotimatkalla alkoi jo sataa kunnolla.
                                                     Hevoskosken suvanto.


 

PS Kunpa joku yhdistäisi maastokartan ja Google Mapsin, olisi kyllä verraton apu näissä metsähaahuiluissa. GM:ssa näkee oman sijaintinsa mutta ei maastomerkintöjä, maastokartassa toisinpäin.















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kummitusjahdissa Vuojoen kartanon kuusikujalla 24.11.2020

Uhrilähde ja orjapaasi

Honkain keskellä