Ykkösvaihteella eteenpäin

Uni on ihmiselle elintärkeää, hyvä uni hyvin tärkeää.

Kun nukkuu vähän ja / tai huonosti, on koko muukin elämä kuin sumussa elämistä. Tai kuin yrittäisi pärjätä formuloissa ajaen kuplavolkkaria ykkösvaihteella.

Kun unen / valveilla olon rytmi on hukassa, ei muukaan elämä ole raiteillaan. Kaikki kärsii: ruokailurytmi, ulkoilu ja liikunta, sosiaaliset suhteet, terveys. Mikään ei oikein huvita, mitään ei oikein jaksaisi. Sitä vaan jurnuttaa joten kuten päivästä toiseen. Tuntuu ettei siitä sumusta löydä normaaliin päivänvaloon ollenkaan.

Minulla alkoi tämä tilanne puskea päälle sitä mukaa kun kaamoksen pimeys kasvoi. Normaalisti ei marras-joulukuun pimeys minuun juurikaan vaikuta mutta viime kesästä asti vaivannut unettomuus ja huonolaatuinen uni alkoi viime vuoden lopulla vaikuttaa elämään niin että ensi kertaa elämässäni päätin turvautua lääkitykseen saadakseni elämäni taas raiteilleen.

Pikkuhiljaa tilanne on alkanut parantua ja jaksan tehdä muutakin kuin torkkua sohvan nurkassa. Onneksi kaikkein sumuisimpina päivinäkin kamera jaksoi kurkkia laukun raosta ja huhuilla että lähdettäisiinkö vähän ulos jaloittelemaan ja räpsimään muutama kuva sieltä sun täältä. Se oli monen päivän pelastus.

Tässä yksi pelastetuista päivistä, iltapäiväretki Euran Kauttuankoskelle ja Hiittenkariin marraskuun loppupuolella.

Iltapäivän aurinko paistoi matalalta, oli mutama aste pakkasta, lunta oli maassa vain vähän, mutta maisemat olivat kuin postikortista.

Pikku pakkanen sai Kauttuankoskella veden koristelemaan kivet ja kasvit helmin ja timantein, joissa auringon viimeiset säteet säihkyivät.

Hiittenkarin luontopolulle päästyäni oli aurinko jo laskemassa. Maisema koristautui pakkasillan pastellisävyillä.