Kevätseurantaa

Huomaan että vähän alkavat nämä jutut nyt olla ajastaan jäljessä, tämänkin retken tein noin puolitoista kuukautta sitten. Silloin vielä monin paikoin, metsässä ainakin, oli hanget korkeat nietokset, ja pelloillakin jonkun verran.

Tässä vaiheessa kevättä on jo yleensä poltteet kovat saada vene vesille ja päästä saareen kevättöitä tekemään. Aikaisimmillaan on vene laskettu vesille maaliskuun puolenvälin paikkeilla ja pääsiäisen olen useimpina keväinä viettänyt mökillä. Ja olisihan muutama vuosi sitten veneen voinut pitää vesillä koko talven, kun meri ei jäätynyt ensinkään. 

Pääsiäiseksi olisin tänä vuonnakin mökille mielinyt ja niinpä huhtikuun alkupäivinä lähdin ajelemaan Luvian ja meren suuntaan katsastamaan tilannetta. Samalla kun pikkuteitä ajelin Harjavallasta länttä kohti Nakkilan Matomäen, Punapakan, Hormiston ja Luvian Rydinnummen kautta kohti Sepän satamaa ja Laitakaria, pysähtelin matkan varrella ottamaan kuvia ja ihailemaan pelloilla ruokailevia hanhia ja joutsenia.

Autiotalo jossain Matomäen suunnalla.

Tämä on arvatenkin jonkun miesluola.

Luvian Pinkjärvellä olen monasti ajatellut käydä. Luontopolut ja laavu ovat järven eteläpuolella, nyt ajelin järven pohjoispuolella olevalle uimarannalle. Oli tuulista ja kylmää mutta kaunista. Koko järvi oli vielä jäässä, vain rantaviiva oli paikoin sulana. 

Osin sulaneissa kohdissa oli kauniita jääkuvioita, niistä sai mukavia kuvia.

Soutuveneet saivat vielä odottaa jokusen viikon käyttöön ottoa.

Pinkjärvelle vievän tien alitse solisi kaunis pieni kirkasvetinen metsäpuro.

Lunta oli metsässä hangiksi asti.

Tämä tien vieressä sijainnut maakellari näytti ihan joltain metsänpeikon asumukselta.

Pinkjärvelle vievän tien tuntumassa oli kauniita, ja myös vähemmän kauniita, rakennuksia.

Luvian Rydinnummessa, Rauman pikatien tuntumassa, on keväisin paljon muuttavia hanhia ja laulujoutsenia. Niin nytkin.

Illansuussa takaisinpäin ajellessani oli lintujen seuraan liittynyt neljä metsäkaurista (ainakin sellaisiksi minä ne katsoin, voin olla väärässäkin).

Ja tältä sitten näytti meren rannassa. Umpijäässä niin kauas kuin katse kantoi. Pilkkijät vielä suuntasivat kala-apajille, joten ihan juuri ei jääpeite ollut sulamassa.

Ei tarvinnut vielä muutamaan viikkoon ajatella veneilyä. Pääsiäinen vietettiin tänä vuonna jossain muualla kuin mökillä saaressa.

Katinlieko vihersi nätisti rannassa.

Laitakarin lahdelle vievä Harjajuopa sentään oli jo sula.

Kotiin päin ajellessa oli aurinko jo matalalla.

Paikoitellen pellot olivat paljaana ja kevään värejä havaittavissa. 

Sama autiotalo tien varressa, nyt laskevan auringon kanssa kuvattuna.

Mitä matalammalle aurinko laski, sen hienommiksi tulivat värit.

Tätä autiotaloa Harjavallan Metsäkulmantiellä olen ennenkin kuvannut. Nyt laskeva aurinko kuvastui mukavasti ikkunoista.

Harjavallan teollisuusaluekin näytää valoineen hienolta illan hämyssä.