No johan pomppas!
Pomppas oikein kunnolla, bensan hinnat nimittäin. Moni muukin on kallistunut, mutta osaan katsoa eurojeni perään sen verran tarkkaan, että kovakaan hintojen nousu ei romahduta tämmöisen eläkeläismummelin taloutta. Kahviakin juon vain aamuisin ja kalaa (ja lihaa sen vähän mitä sitä syön) ostan Lidlistä 'laputettuna'. Ja kun vielä olen ruokahävikin suhteen tarkkana, pystyn tämän hintojen nousun kanssa elämään.
Mutta bensa! Aijai, se on minulle kova paikka. Minun kulkemiseni ylipäätään on omasta autosta kiinni, joten jos siitä pitää luopua, elämänpiiri rajoittuu kyllä ihan olennaiselta osalta. Välttämättömät arjen asiat pystyn kyllä hoitamaan ilman omaa autoa, ja lähikuntiin ja -kaupunkeihin pääsee bussilla mutta metsäretket, lähiseudun (ja tietysti myös kaukaisemmat) nähtävyydet ja luontopolut, kuvausreissut, mökkireissut; suuri osa siitä, mikä tällä hetkellä tekee elämästä mielekästä, jäisi autosta luopumisen myötä pois. Sairauksieni ja huonon kuntoni takia en pysty pyöräilemään enkä jalkapatikassa pääse pitkällekään. Julkisilla ei pääse lähelle niitä paikkoja, joissa tykkään käydä.
Ei auta muu kuin harventaa reissuja, ja miettiä tarkkaan mihin kannattaa mennä. Helposti lähiseutuakin kolutessa kuluu kolmannestankillinen bensaa, joten yhdellä tankkauksella ei paljon retkeillä. Toistaiseksi saavat Torronsuo, Seitseminen, Katikan kanjoni, Lauhavuori ym ym odottaa.
Palataanpa vielä huhtikuun puolenvälin tunnelmiin, kun uudet retket ovat nyt kortilla.
Ulkoilemaan oli päästävä ja kun skannasin maastokarttaa muutaman kymmenen kilometrin säteellä, osui silmään yksi kohde, jossa en vielä ollut käynyt: Metsäjärven luontopolku Köyliössä. Sinne!
Harjavallan - Euran - Säkylän maastot ovat paljolti kuivahkoa kangasta, joten mäntymetsää on paljon. Ja nimenomaan talousmetsää. Näitä 'puupeltoja' on näillä seuduin silmän kantamattomiin. Paljon on hakttukin ja tämäkin seutu, mihin suuntasin, alkaa ilmeisesti pian olla 'hakkuukypsää'. Komeaa metsää se on tällainenkin metsä.
Lunta oli huhtikuun puolessavälissä vielä paljon, ja aika uhkarohkeasti lähdin metsään vievälle hiekkatielle, joka suurelta osin oli vielä lumisohjon ja jään vallassa, Tarkkaan sai katsoa ajolinjat ettei juuttunut kiinni.
Lenkkareilla ei oikein hyvin pärjännyt, metsässä oli lunta paikoitellen puoleen sääreen ja pitkoksetkin osin veden alla. Yhdessä kohdassa piti kaartaa aika kaukaa metsän puolelta kun sulavedet olivat nostaneet järven pintaa.
Pieni, pyöreä, saareton, mökitön järvi, melkein voisi sanoa metsälampi, oli suurimmaksi osaksi vielä jäässä.
Laavulla oli paitsi keittovälineet, myös mukavan näköistä 'taidetta'. Ihme että ei ollut vielä lähtenyt kenenkään matkaan. Myös hyyski löytyi, ja olipa siellä myös tilaussauna (kuten jälkeenpäin netistä luin).
Ja lunta! Sitä riitti vielä polullakin. Sukat kastuivat kun lenkkareilla pistelin eteenpäin. Kuin mummo lumessa!
Kommentit
Lähetä kommentti