Kokemäen kommeilla tarkoitetaan kai lähinnä sikäläisiä isöntiä, tiedä häntä ovatko, mutta kyllä Kokemäellä paljon muutakin 'kommeeta' on. Isot, vauraan näköiset maatilat, viljelymaisemat, joki, talot, metsät.
Näitä komeuksia käyn mielelläni katselemassa (siis muitakin kuin niitä isäntiä) ja heinäkuinen 'turistiretkeni', joka alkoi Säpilästä, jatkui takaisin keskustaan päin Pyhän Henrikin saarnahuoneelle. Mutta koska halusin nähdä sen myös sisältä, piti avain hakea vähän matkan päästä Muuntamokahvilasta Seuratalonmäeltä.
Muuntamokahvila on Kokemäen Sähkön 1920-luvulla rakennetussa muuntamorakennuksessa, komea kivinen pytinki sekin. Samassa rakennuksessa on myös sähkömuseo. Siihen tutustuin kahvin ja croissantin jälkeen.
Vähän matkan päässä muuntamosta on Kokemäen seuratalo joka alunperin valmistui vuonna 1908 ja rakennettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan uudelleen vuonna 2001 sattuneen tulipalon jälkeen. Rakennus on kokemäkeläiseen tapaan komea ja komealla paikalla.
Legendan mukaan Suomen ensimmäinen piispa, Pyhä Henrik, piti viimeisen saarnansa ja nukkui viimeisen yönsä tämän tiilimuuratun suojarakennuksen sisällä olevassa luhdissa, sittemmin saarnahuoneeksi nimitetyssä. Nimenomaan legendan mukaan, sillä historiallista dokumenttia koko piispan olemassaolosta ei ole. Luhdinkin siis pitäisi olla 1100-luvulta mutta tutkimukset ovat osoittaneet että luhdin hirret ovat usealta eri vuosisadalta ja vanhimmat 1400-luvulta. Rakennus on ilmeisesti purettu ja koottu useaan kertaan ja huonoja hirsiä korvattu uusilla. Suomen vanhin säilynyt puurakennus saarnahuone joka tapauksessa on.
Luhdin sisänäkymiä.
1850-luvulla rakennettiin tiilestä suojarakennus saarnahuoneelle uusgoottilaiseen tyyliin. Kappelia ympäröi kaunis, hyvin hoidettu pieni puisto. Koska kappeliin pääsee sisään vain avaimella ja avain pitää hakea muualta, oli pihassa nytkin minun paikalle mennessäni useita ihmisiä ihmettelemässä, miksei rakennukseen pääse sisälle. Kaikilla ei ole niin hyvä tuuri että paikalle tulee joku avaimen kanssa, joten oven pielessä olisi hyvä olla tiedote, mistä avaimen saa ja milloin on opas paikalla. #visitkokemäki, vink, vink!
Avaimen palauttamisen jälkeen matkani jatkui joen toiselle puolelle, Penttilänniemeen, Pyhän Marian sakastiin. Pyhän Henrikin saarnahuoneen ohella tämä on Kokemäen huomattavimpia nähtävyyksiä ja on mainittu myös Markus Hiekkasen kirjassa Suomen keskiaikaiset kivikirkot.
Tässä vähän tietoja Wikipediasta (lyhennettynä):
Pyhän Marian kirkko Kokemäellä oli Kokemäenjoen pohjoispuolella Kokemäen vanhan hautausmaan paikalla sijainnut puukirkko, joka purettiin 1850. Kirkosta on säilynyt harmaakivinen Pyhän Marian sakasti.
Kokemäen kirkko oli nimitetty Neitsyt Marian pitäjänkirkoksi, ja se oli mainittu asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1374. Kirkko oli peräisin tätä varhaisemmalta ajalta. Alun perin mäki, jossa vanha kirkko sijaitsi, oli Kokemäenjoen saari.
Kokemäen seurakunta on Manner-Suomen vanhimpia ja siellä on ollut useitakin kirkkoja kristillisenä varhaisaikana. Pyhän Marian kirkosta on säilynyt vain harmaakivestä rakennettu sakaristo.1840-luvulle tultaessa vanha kirkko oli päässyt pahoin ränsistymään: ikkunoita oli rikki ja ovet olivat lukottomia. Maaherra määräsi kirkon purettavaksi vuonna 1850.
Kivisakariston ympärille on voitu haudata vainajia jo ennen kristillistä aikaa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella. Vanhalla hautausmaalla on myös kokemäkeläissukujen sukuhautoja sekä Kokemäellä toimineiden pappien hautoja.
Penttilänniemessä, lähellä Kokemäen vanhaa siltaa olevassa pienessä puistossa oli kauniit näkymät joelle.
Joen pohjoispuollella kotimatkalla pysähdyin vielä muutaman kerran ottamaan kuvia kauniista kesäisestä maalaismaisemasta. Ja niistä komeista kokemäkeläisrakennuksista.
Kommentit
Lähetä kommentti