Unto Salon jalanjäljillä

heinäkuuta 02, 2022

Harjavallan, Nakkilan, Ulvilan ja Euran seuduilla pelloilta kohoavilla metsäisillä saarekkeilla on monin paikoin valtavia kivikasoja. Ei mitään pirunpeltoja eikä muita luonnon kiviröykkiöitä, vaan pronssikautisia hautaröykkiöitä, hiidenkiukaita, jotka tuovat terveisiä kolmentuhannen vuoden takaa.

Vaikka olen Porin seudulla (Porissa ja lähikunnissa) asunut lähes koko ikäni ja ollut tietoinen näistä historiallisista paikoista koululaisesta asti, en ennen Harjavaltaan muuttoani ole niihin lähemmin käynyt tutustumassa.

Joskus kouluaikana Porin Tipulan historian lehtori vei meidät Nakkilaan tällaiselle paikalle mutta miten jotkut epämääräisen näköiset kivikasat olisivat voineet koulutyttöä kiinnostaa. Varsinkaan kun (muistini mukaan) opettajan esitykset esihistoriallisista ajoista kotimaakunnassani eivät olleet kovin mukaansa tempaavia.

Hiidenkiukaita olen nyt käynyt katsomassa Euran Paneliassa (Kuninkaanhauta), sekä Harjavallan Kivitiellä, Kaunismäessä ja Kuumoonmäessä. Ihan samoilla hoodeilla on lukuisia muitakin hautaröykkiöitä, joita en (vielä) ole nähnyt. Osa niistä on maatilojen pihapiireissä (esim Jutin hiidenkiukaat), ja lisäksi alueella on useita kivikautisia asuinpaikkoja, mutta niihinkään en ole vielä tutustunut.

Arkeologi, professori ja aikoinaan Satakunnan museon johtaja Unto Salo on näistä esihistoriallisista asuin- ja hautapaikoista kirjoittanut tutkielmia ja selostuksia. Kiinnostavaa luettavaa ja kiinnostavia tutustumiskohteita: esim Nakkilan ja Harjavallan rajalla Lammaisten Tarringinmäessä sijaitseva kiviröykkiöhauta (Ns rannerengashauta), Nakkilan Kuusiston rauniot ja Ulvilan Peltomäen hauta.

Tarringinmäen haudasta on olemassa Unto Salon valokuvin ja piirroksin varustettu selostus vuodelta 1959:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/raportti/read/asp/hae_liite.aspx?id=103294&ttyyppi=pdf&kansio_id=531

Paikka merkitty karttaan violetinsinisellä.

Unto Salon pitempi tutkielma Suomen esihistoriallisesta asutuksesta löytyy osoitteesta:

https://journal.fi/sananjalka/article/view/86444/45235.
Esihistoriallisen asutuksen jatkuvuudesta Suomen rannikolla
.

Suomen Kulttuuriperintökohteista (esim hautaröykkiöistä ) löytyy paikkakunnittain tietoa täältä (esimerkkinä Harjavalta):

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikiprojekti:Wiki_Loves_Monuments/Harjavalta

Nakkilan Kivialhossa sekä Viikkalan kylän Kuusistossa ja Selkäkankaalla olevat kviröykkiöt pitää myös jossain vaiheessa

käydä katsastamassa.

Toukokuinen retkeni alkoi kuitenkin ihan muualta kuin kivikasoista, kirjastossa piti käydä ja siinä vieressä kun oli Harjavallan vanha kirkko kirkkaan kauniissa kevätsäässä, niin se täytyi tietysti kuvata.

Metsäkulman Kivitien hautaröykkiöt olen jo aikaisemmin käynyt katsomassa (tässä blogissa: Muinaisella merenlahdella) mutta Metsäkulmantien varrella vähän matkan päässä on vielä yksi, jota en ole nähnyt. Mutta, mutta.... Paikalla oli käynnissä metsän harvennushakkuut ja metsä myllätty niin pahasti etten tiedä löytyykö paikalle vievää polkua enää. Pitää käydä katsomassa myöhemmin, kun metsäkoneet ovat häipyneet ja tukit viety pois.

Jutin tilan pihapiirissä on myös muutama hiidenkiuas, mutta se on tietysti ykstyisaluetta, sinne en mennyt, vaan vähän matkan päässä olevaan Kuumoonmäkeen, joka mukavan näköisesti kohosi peltomaisemasta vanhoine puineen ja heti tien vieressä olevine kiviröykkiöineen.

Kuten opastetaulussa kerrottiin, ovat arteenetsijät 1800-luvulla kaivaneet kiviröykkiön laelle suuren kuopan ja ilmeisesti myös tehneet jotain löytöjä, luita ja esineitä. Keskellä oleva kuoppa on jätetty silleen.

Hiidenkiukaan ikivanhat kivenmurikat olivat kauniisti jäkälän koristelemia.

Kivikasan päällä kiipeily ja nuljuvilla kivillä taspainoilu kävi sen verran jalkojen päälle, että en enää lähtenyt muita kasoja katsomaan. Toisella kerralla sitten.